Siivousta ja raakaruokaa, mitäpä muutakaan

Tänään eilisen väsynyt tyttö oli onneksi aamulla itsepäinen, mutta oikein hyvällä tuulella ja aamutoimet saatiin vietyä läpi vain vähäisellä vetkuttelulla. Itsekin sain nukuttua aika hyvin, joten riitti huumorintajua kissan pukemiseen ja muuhun hieman epäolennaiseen.

Päivä on mennyt siivoillessa, raakaruokaa ihmetellessä ja Prisma reissuun. Päätin jo siivoilun aikana, ettei tänään tarvitse jaksaa lähteä lenkille, koska kyllä liikuntaa tuntuu tulevan riittävästi. Hieman eilinen lumitöiden tekeminenkin tuntuu lihaksissa. Keppijumppa pariin kertaan on ollut riittävä lisä kotiaskareisiin.

viikonlopun aikana olivat itämässä olleet punaiset linssit menneet pilalle ja eilen likoon laittamani vihreät linssit olivat melkein myös ottaneen osumaa (eivät siis tuoksuneet aivan raikkaalle kun kaadoin veden pois niistä). Syynä taitaa olla ahneen räkäinen loppu ja olen yrittänyt laittaa liikaa kerralla idätykseen, jolloin linssit menevät liian tiiviisti astian pohjalle. Toivon, että vihreät linssit onnistuin vielä pelastamaan kun jaoin ne pariin purkkiin, jolloin ne ovat ilmavammin nyt itämässä ja olen pyöritellyt purkkeja pariin kertaan päivän aikana, jotta eivät olisi liian tiiviisti harsoa vasten. Ainakin haju on pysynyt vielä hyvänä. Mutta riskihän on olemassa siihen, että joudun ne heittämään vielä pois.

Tänään kokeilin uutta pehmiksiä lounaaksi (pehmiks on hellattoman kokin nimitys raakasmoothieille), joka oli oikein hyvää (puolukkaa, banaania, kurptsansiemeniä ja hampunsiementen sijaan pinjansiemeniä). Aamulla tein meille liotetusta hirssistä jälleen juotavan aamupuuron, josta tuli aivan ok. Molemmat raakamössöt maistuivat Mikolle, mikä antaa aika paljon mielekkyyttä tähän touhuun, kun ei pelkästään itseään varten tarvitse nähdä valtavasti vaivaa. Tosin myöhemmin päivästä hänelle tuli jonkin verran mahahappo ongelmia, joten jokin ainesosa ei taida sittenkään sopia kovin hyvin. Katselin Hellaton kokki -kirjaa taas hyvin analyyttisesti ja suunnittelin tulevien päivien kokeiluja. Innostuneita kokkaushetkiä ja jännittäviä makukokeiluja siis tiedossa.

Tänään kun pureskelin kaalisalaattikekoani lohen kanssa päivälliseksi, totesin jälleen, ettei ainakaan salaatit ole mitään pikaruokaa. Tuntihan siinä meni ja yhdessä aloitettu ruokailu muuttui yksin ruokailuksi kirjan kanssa noin vartissa. Toisaalta Iidan pöydässä ollessa en ole viitsinyt lueskella kirjoja pahemmin, joten tietyllä tavalla ihan mukavaakin, kun sain rauhassa lueskella samalla. Nyt illasta ajattelin vielä syödä kauraleipää ja jättää ainakin osittain hedelmät vähemmälle, jotta eilen pohtimani lupa syödä parilla aterialla jotain muutakin kuin raakaa tulisi toteutettua. Tosiaan nyt tuntuu siltä, että olen hieman liian vauhdikkaasti siirtymässä raakaan ravintoon ja kun alunperinkään ei ole ollut täysin siirtyä raakailijaksi tai edes 75 % raakailijaksi. Mutta kovasti tämä näyttää siltä, että kohti tuota prosenttilukua tie alkaa viedä.

Nälkä on pysynyt sen verran hyvin poissa raakaruuallakin, että täytyy varmaan lounas muuttaa pieneksi välipalaksi, koska Iidan hoidon jälkeen kuitenkin syödään perheenä päivän pääruoka. Ruoka pitäisi itselle olla kyllä aikaisempi, mutta hoitoaikataulu rajoittaa aika paljon, joten varmaan aivan täysin aamupalalta ei pysty pitämään syömättä iltapäivään saakka ja sitten taas iltapalakin on pakko syödä, jotta jaksaa aamuun. Ja vaikka moni ei aamupalaa syökään, niin itse en pärjää ilman. Sitä paitsi lääkekasa tuntuu mukavammalta ottaa ruuan kanssa tai tietoisena siitä, että aivan justiin kemikaalien kanssa vatsaan menee muutakin.

Tänään on ollut touhukas positiivinen päivä yleisesti. Tuntuu, ettei tällä hetkellä tarvitse erityisesti etsiä ilon aiheita, sillä olo on oikein hyvä. Katsotaan taas sitten, kun sytokuurit alkavat. Ainoa mikä välillä saa mielta matalammaksi ja muutamia kyyneleitäkin virtaamaan, on vertaistukiryhmässä muille tulevat huonot uutisen, mikä tietenkin saa hieman tarkemmin pohtimaan omaa tilannettakin. Yleensä saa todeta kuinka hyvin itsellä asiat ovat, mutta ei se kokonaan poista huonojen uutisten tuomaa epävarmuutta omasta kohtalosta. Mutta ainakin yritän tehdä asialle jotain myös elintapoja muuttamalla ja pidän mieltä korkealla muun muassa kirjoittamalla tätä päiväkirjaa.