Näin se menee, että loistavaa yötä seuraa aina vähän heikompi. Menin kiltisti nukkumaan jo kymmeneltä ja heräsin 4.30. Torkuin vielä tuonkin jälkeen ja nukuin oikeasti 6 - 7. Eli lopulta yöhän oli aivan kohtuullinen. Mikon ja Iidan yö olikin sitten ollut kaikkea muuta. Iida oli parkunut ja suunnilleen raivonnut yöllä unissaan. En tiedä oliko viikonloppu sitten kuitenkin jotenkin jännä ja touhuamista ollut liikaakin, vai reagoiko Iida tähän mun tukan leikkuuseen näin voimakkaasti, sillä hoitoon lähtiessä kysyi jälleen "Koska äiti on terve?". Joka kerta se raastaa. Vastasin vain, että äidillä hoidot jatkuvat vielä, mutta äiti on jo parempi ja jaksaakin paljon paremmin. Tietenkin täytyi kertoa, että äidille saattaa tulla vielä väsyneitäkin aikoja, mutta kyllä äiti sitten taas voi paremmin. Toivon todellakin, että sytokuurien jälkeen voimat palaisivat kohtuullisen nopeasti ja kuukauteen mahtuisi edes pari pirteämpää viikkoa. Ja jos kuurien aikanakin jaksaisi edes pieniä ulkoiluja...
Tänään käytiin aamupäivästä 2,7 km lenkillä (3675 askelta). Aika mukava ulkoilusää. Tuuleton -4 astetta, eikä pilvisyyskään haitannut yhtään. Olenkin pohtinut, miten jaksottaisin liikunta ja lepopäiviä. Olisiko 3 kävelypäivää ja sitten lepopäivä. Mullahan täytyy aina olla ohjelma/suunnitelma kaikkeen, jotta en ylisuorittaisi. Nyt olen jo onnistunut pariin otteeseen vetämään itseni piippuun, joten jokin suunnitelma täytyy tehdä. Tosin sytokuuri saattaa pistää suunnitelmat uusiksi joka tapauksessa. Päivän Prismakäynti toi matkaa ja askeleita lisää niin, että päivän kokonaissaldo oli 3,5 km ja 4863 askelta.
Vihdoin ja viimein sain Prismasta kauan odotetu puhelun mehulingon saapumisesta. Porkkanamehut on nyt kokeiltu ja kun vielä saan tilaamani mehukirjan, aukeaa uudet mahdollisuudet raakaruualle. Kyllä hellattomallakin kokilla mehureseptejäkin on, joten sen kirjan kanssa pääsen alkuun. Lähinnä en haluaisi taas pilata huonolla makualoituksella koko mehuinnostusta. Onneksi porkkanamehu on turvallista ja siitä tykkää kaikki meillä. Mahtavaa lingossa on se, että se on tehokas. Kerralla voi laittaa kolmekin porkkanaa lingon läpi. Lingon ohjeessa luki, että pehmeäkuoristen kasvisten, kuten porkkanan, esikäsittelyksi riittää pelkkä peseminen. Pesin siis porkkanat lämpimällä vedellä ja juuresharjalla ja otin vain kannan pois. Nopeuttaa aika paljon tekemistä siihen nähden, että äiteekin kuorii ja joutuu vielä pienimään porkkanat omaan linkoonsa. Kerralla kannuun mahtuu litra mehua, joten kapasiteetti kaikkineen on vähän toista luokkaa. Ehkäpä siinä tapauksessa kuorin porkkanat jos aion käyttää myös kuidut, mutta pelkkään mehuun en kyllä jaksa moista vaivaa nähdä, kun se ei kuitenkaan vaikuta mehun makuun.
Tänään laitoin aamupalaksi pehmiksin, johon lisäsin hirssiä tuomaan hieman tukevuutta. Aivan hyvin toimi. Muuten mitään ihmeellistä en kokeillut. Nälkä on ollut pitkin päivää, joten ehkäpä vain syön liian vähän siihen nähden mitä raakaravinto vaatisi. Ainakin pähkinöitä voisi nyt lisästä ruokavalioon nälkää pitämään. Ehkä olen tiedostamattakin vähentänyt jotain, koska nälkäongelmaa ei ole ollut ennen kuin viikonlopusta lähtien. Tai sitten joudun lisäämään vielä kypsennettyä ruokaa, kuten juustoja, jugurttia, kalaa, tofua, leipää... No täytyy nyt miettiä vielä miten tämän ruokavalion koostaa. Ainakaan mehut eivät pidä nälkää aiempaa paremmin, tai sitten niitä oikeasti täytyy tehdä se litra pelkästään itselle. Tai sitten alan kuluttamaan suurta vararavintomäärääni ja vähän kärvistelen nälässä. No ainakaan sytokuurin aikana siinä ei tosin ole mitään järkeä, vaan ennemminkin kannattaa syödä jos vain maistuu, vaikka sitten hieman ruokavalion ohi, kunhan ne sokerit ja muut helpoimmat hiilihydraatit pitää poissa.
Taas epikin kävi äsken kolkuttelemassa, mutta sain sen hierottua pois ja vain pari sormea nykäisi pariin kertaan. Siitä kuitenkin jäi outo olo vasemmalle selkään lapluun alapuolelle. Eipä ole tällaista ollut aiemmin.
Huomenna on ekg ja labra pitkästä aikaa ennakoiden ensimmäistä sytokuuria. Ensimmäinen enkologin vastaanotto on sitten keskiviikkona. Vähän jännittää onko veriarvot palautuneet normaaleiksi, kun viimeisessä Vaasan mittauksessa olivat laskeneet.
Iida kysyi tänään, miksei äiti nuku hänen kanssaan. Tämäkin on asia mitä täytynee miettiä nyt kun yöt ovat parantuneet, mutta ehkäpä odotan kuitenkin ensimmäisen sytokuurin ylitse ennen muutosten tekemistä. Ja jo eilen tuntui, että ehkäpä naama olisi ihan vähäsen kaventunut. Mikko oli kyllä sitä mieltä, ettei pysty arvioimaan asiaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti