4. kuuri, 5. päivä

Kyllä eilen illalla niin mieleni pahoitin, kun foorumilla keskusteltiin tulevasta aivosyöpäpotilaiden ja omaisten sopeutumiskurssista. Yksi kokenut kävijä, joka oli kurssille hakenut, oli sitä mieltä, että yhdellä aiemmalla toiseen syöpään liittyvällä kurssilla oli joku, jonka diagnoosista oli alle vuosi. Tämä potilas ei ollut vielä sopeutunut tautiinsa ja oli vain itkenyt. Kertoja koki kurssin menneen hukkaan itkevältä potilaalta. Minun oli pakko vastata, että luultavasti itken, mutta uskon meidän kuitenkin hyötyvän kurssista. Menemme sinne meidän perheen vuoksi, emmekä muiden vuoksi. Jos minun itkemiseni jotain ärsyttää, niin sille en mitään voi! Ja muutenkin, eikö kurssin nimikin ole sopeutumiskurssi?

Tänään on ollut melkoisen vilkas päivä. Valtaisa vauhti kahdeksasta tänne saakka. Ensin piti saada aamupalat mahaan ja äiteen kanssa porukka lähtöön kohti muskaria. Valmisteluihin kuului muun muassa porkkanamehun tekeminen lähes neljästä kilosta porkkanoita. Mun mehulinkoni tuli lopulta porkkanamössöstä niin täyteen, että savu nousi koneesta. No onneksi ei mennyt rikki. Iitunen moittii, että meidän kone pitää niin kovaa ääntä, joten hänellä on omat kuulosuojaimet sitä varten. Tässä vaiheessa neiti teki vielä palapelejä yöpuvussaan.

Iitulla oli viimeinen muskari kerta, ja tekivät siellä hienon helistimen (isu teki ja Iitu teki jotain muuta). Musiikkiopistolta auton nokka lähti kohti pohjoista Kauhavalle, jossa kävimme ensin kahvittelemassa Muumia ja sitten siivoamassa ja syömässä vanhalla Ukilla. On kyllä ollut sellainen päivä, että jos pitkälläni olen ollut 10 minuuttia yhteensä, on sekin luultavasti liioiteltu. Toki olen istunut automatkat ja musiikkiopistollakin muskarin ajan odotellessani. Nyt aion mennä lepäilemään, jos vaikka jaksaisin vielä katsoa Hercule Poirot -elokuvan myöhemmin. Vähän on hötöinen olo, mutta ei tunnu pahalta :)

Mukava päivä on ollut, vaikkakin hieman raskas.