Neurologilla - Hyviä uutisia

Tänään olisi ollut ihana vain ottaa aamupäivänokoset, kun piti herätä tavallista aikaisemmin, mutta onneksi sää on ollut hurmaava aamusta saakka, niin ylösnousemisen tuska helpottui vähän. Ja siitä onkin lähtenyt käyntiin hyvin touhukas päivä. Iitunen saatiin puoli kahdeksaksi hoitoon ilman suurempia ongelmia. Aamupalan ohessa hoitelin nettipankkiasioita toisella kädellä. Yhdeksän jälkeen lähti linkka täältäpäin keskustaan ja lopulta sairaalanmäelle, Iidan lähdön ja linkalle lähdön välissä ei lopulta ollut yhtään ylimääräistä aikaa. Kymmeneltä oli jo neurologin vastaanotto.

Ensinnäkin neurologi oli sitä mieltä, että vaikka mun lääkitykseni olisi ollut sillä tasolla kuin neuropolin tiedoissa luki, niin se ei olisi estänyt talvn mittaan olleita nykinykikohtauksia. Tietyllä tavalla helpotti, ettei varsinaisesti voida puhua hoitovirheestä. Muutenkin sanoi, että lääketasapainon löytyminen tuntuu olevan ainakin hyvin lähellä ja jos saa kuukauden tauon kohtauksiin on ennuste hyvä kohtauksettomuuden suhteen. Tokihan yksittäinen kohtaus voi tulla silti vaikka kuinka pitkän ajan kuluttua, mutta jos se on vain yksittäinen on esim. ajoluvan menettämisaika huomattavasti lyhyempi. Lisäksi kasvaimen ja leikkauksien aiheuttamien muutosten lievetessä voidaan ehkä lääkitystä jopa vähentää, mutta siihen menee vuosia. Otetaan mieluummin varmanpäälle lääkityksen suhteen, jos sivuoireita ei ole.

Koin edellisessä tapaamisessa kyseisen eurologin jähmeänä ja liiankin korrektina ja sitä kautta vaikeasti lähestyttävänä, mutta tänään ainakin sain häneltä parempaa palvelua kuin yhdeltäkään syöpäpuolen lääkäriltä Seinäjoella. Otti tosissaan elämäntapamuutosten vaikutukset ja melatoniinin mahdollisen avun aivokasvainten hallintaan, vaikka sanoikin, että ei ole nähnyt vielä valmiita tutkimustuloksia, jotka varmistaisivat avun. Kuitenkin totesi kanssani, että tuskinpa siitä haittaakaan on.

Neurologi näytti myös viimeiset magneettikuvat. Näyttää kuulemma oikein hyvältä ja oli jutellut leikanneen neurokirurginkin kanssa. Lisäksi sanoi, että muutokset magneettikuvissa näyttävät yleensä todellisuutta kaksi kertaa suuremmilta. Kuvien tulkinta on myös hyvin vaikeaa. Hän selitti mitkä kuvissa näkyvät asiat voivat aiheuttaa epilepsiaa, kuten nesteen kertyminen vaurioituneelle alueelle eli mustelma.

Kaikkein paras asia oli kuitenkin se, että sanoi omana arvionaan, että vaikka kyseessä on hyvin aggressiivinen syöpä, niin se näyttäisi voitetulta. Enkä usko, että hyvin kokenut neurologi tuollaista möläyttää ja anna tavallaan väärää uskoa, jos ei ole todella sitä mieltä. Tietenkään hän ei sanonut, eikä kukaan voikaan sanoa, etteikö syöpä voi uusia (koska todennäköisyys sille on kuitenkin hyvin suuri), mutta kyllä vain tämä tuntuu niin hyvältä! Tämän voimalla mennään toivottavasti pitkään! Ja jatketaan ruokavalion noudattamista, liikuntaa ja yritetään opetella rantoutumista.

Näin hyviä uutisia juhlittiin hieman kakuilla ja kahvilla/teellä (vielä äitini pakastimesta löytyi minulle sopivaa kakkua. Nyt se kyllä taitaa olla loppu). Ja iltapalallakin juhlin ja laitoin ranttaliksi ruisleivällä, jonka päällä oli Oivariinia, graavilohta ja Julia-juustoa. Joten juhlinnasakin jokin roti pysyi. Ehkä tässä täytyy kuitenkin kompensoida näitä hurjia herkutteluita kimpaleella keräkaalia jonkun ohjelman oheisrouskutuksena.

Muutenkin päivä on ollut ihana. Tehtiin vanhempieni uudelle kompostille kehikkoa joka tuli väähää vaille valmiiksi, kun akkuporakoneen akku loppui. Käytiin kaupassa välissä ja haettiin vielä Iitunen kävellen hoidosta. Tuulipuku oli suorastaan liikaa päällä, kun aurinko paistoi ja lämpötila ainakin lähenteli viittätoista... Tosin tuuli oli kohtalainen. Sain jossain välissä siirrettyä talonyhtiön yhteisiltä nurmialueilta omaan pihaan kevätesikon, jonka siirtoa olen suunnittellut niin kauan kuin tässä on asuttu. Joka vuosi joku ajaa sen ruohonleikkurilla ylitse, mikä on niin sääli kauniille kukalle. Mutta nytpä se on turvasa ainakin hetken. Iida sai saippuakuplavettä ja puhalteli innoissaan niitä takapihalla ja pääsi lopulta vielä vaahtokylpyyn. Minä löysin kylppärinkaapista jotain rentouttavaa jalkakylpygeeliä, joten sain kylpymaisteria vahtiessa hieman liotella omiakin koipiani. Mikä ihana päivä siis kokonaisuudessaan.

Tässä vielä kuva pihassamme olevan Aili-viinimarjapensaan kukinnosta. Vaikea varmaan arvata miksi meidän pienelle takapihallemme niitä on tungettu kaksikin pensasta. Siihen tulee vaaleanpunaiset marjat.