Laavuretkellä

Tänään käytiin porukalla (Iida, Mikko, isäni ja minä) pienellä laavuretkellä. Kyrkösjärven Hiihto-laavulla. Erityisen ylpeä olen Iidasta, joka käveli kokonaan noin 600 metrin matkan vaikka ilmoittikin ensimmäisen kerra ehkä 60 metriä autolta, ettei jaksa kävellä. Tuosta kokonaismatkasta oli rämeosuutta noin 200-250 metriä, joka on tuollaiselle metrin täätiäiselle melkoisen raskasta käveltävää. Noin 1 metri ennen kovan maan alkamista Iida iloitti, ettei enää halua jatkaa, mutta saatiin sentään houkuteltua kävelemään loppuun saakka. Takaisin tullessa Mikko sitten kantoi rämeen yli ja ukki vähän muutenkin. Autossa täätiäinen nukahti melko nopeasti. Komensi vain jossain vaiheessa "Älkää häiritkö minun lepäilyäni!".

Tämän yli Iida jaksoi kävellä. Vain muutama polvilleen humpsahdus.

Tietenkin laavulla tehtiin tulet ja syötiin eväitä.

Väsynyt retkeilijä.

Suoraan retkeltä veimme Iidan mummolle ja papalle yökylään. Sitä tunnuttiin toivovan molempien osapuolien toimesta. Niin paljon kuin lastani rakastan, niin on se ihanaa herätä ja tehdä aamutoimet omaan tahtiinnukkua ilman hermojen kiristystä puolin ja toisin. Viikonlopun parempi aamiainen vietettiin jo eilen vapun kunniaksi.

Kotiin päästyä nukuin minäkin lähes tunnin päikkärit, enkä millään meinannut päästä sängystä ylös. revittyäni itseni ylös lähdimme 2,9 km kävelylle, joten luulisi yöllä nukuttavan päikkäreistä huolimatta. Hieman kateellisena katselen pyöräilijöitä ja hölkkääjiä, mutta ehkä vielä joskus saan kuntoni nostettua tuolle tasolle ja uskallan ylipäätään hypätä taas pyörän selkään.

Facebookissa tuli vastaan jonkun blogikirjoitus. Bloginpitäjän mukaan hän kirjoittaa kyseistä blogia vain purkaakseen omia ärsytyksiään. Tämä viimeisin teksti "Ihannevartalo" oli kyllä mahtava. Jos kyseiset asiat ovat itseäni ottaneet päähän aiemminkin, on sairauden kautta ne alkaneet ärsyttämään entistä enemmän. Kun sairauden toteamisesta alkaen on tukka lähtenyt, painoa tullut se reilu 10 kg lisää, iho repeillyt jaloista todella rumasti, mutta myös kipeästi, niin kyllä tämän hetken aikakausilehtien otsikot kesäkuntoon pääsemisestä jaksavat ärsyttää!!! Tässä linkki blogiin
https://ostrobogulousvixen.wordpress.com/

Bloggaajan edellinenkin teksti "Närppijät. EI!" osui ja upposi. Minustahan on tullut aivan mahdoton ruuan kritisoija ja toisten ruoka-aineiden suosija. Uskon itselläni olevan siihen aika painavat syyt (Saa olla erimieltäkin). Varmaan stressaan ihmisiä esimerkiksi jos tulen kylään. Tosin enpä muista käyneeni kovin monessa paikassa sairauteni aikana. Pääsääntönä pidän, että syön pääasiassa kasvisruokaa (+ kalaa, kananmunia, maitotuotteita, hyvin satunnaisesti muuta lihaa). Tietenkin yritän välttää parhaani mukaan sokeria, valkastuja jauhoja ja tällä hetkellä perunaakin (mutta en kuole näihinkään ruoka-aineisiin, kuten en mihinkään muuhunkaan, koska en ole allerginen). Minulla on aina mukana pähkinöitä ja kuivahedelmiä, koska tiedän olevani vaikea, enkä loukkaannu yhtään, jos minulta kysyy, voisinko ottaa omat eväät mukaan. Aivan mielelläni! Joten kaiketi olen närppijä. Minua itseäni ei kuitenkaan häiritse, vaikka muut ympärillä herkuttelisivat millä suklaaunelmalla. Tämä on oma valintani, mutten toki haluaisi muiden myöskään maksavan ruuasta jota en sitten mielelläni syö. Enkä halua loukata muita tekemilläni valinnoilla, joten kriittisessä tilanteessa voin kyllä maistaa pienen palan melkeinpä mitä tahansa, etenkin kun olen tekemisissä vieraampien ihmisten kanssa. Aivan kaikkein läheisimpien toivon kuitenkin ymmärtävän valintojeni taustan niin hyvin, etteivät pienistä loukkaannu.