Äitienpäivä

Tämä päivä oli tunteiden täyttämä päivä. Aamu meni itkien vähän kaikkea. Ehkä ennen kaikkea epävarmaa tulevaisuutta. Aina sitä pelkää, että tämä on se viimeinen äitienpäivä Iidan kanssa. Vaikka voihan se viimeinen äitienpäivä koittaa kenelle tahansa, niin silti se on aina yhtä surkeaa, kun on vakavasti sairas. Onneksi Iida ei vielä kaikkea ymmärrä. Äitini toi kuitenkin esiin hyvän pointin asiasta, jonka olen blogissanikin ennen maininnut, nimittäin ulosajo syksyllä 2009. Jos silloin olisi käynyt huonosti, niin minusta ei olisi tullut äitiä koskaan ja ehkäpä äidillänikin olisi surkeampi äitienpäivä. Iida on kuitenkin lahja meille kaikille!

Ja onhan ne ihania hetkiä kun Iida kertoo, kuink kovasti tykkää äidistä ja isistä. Toisinaan tykkää sitten vain toisesta tai jostain isovanhemmastaan. Mutta tällaista tämä on. Ainakaan meidän kekaralta ei rakkautta puutu ympäriltään.

Iidalta sain lahjaksi käsilaukkukokoisen kangaskassin, joka oli koristeltu hänen käden jäljillään. Käytinkin sitä tänään käsilaukkuna ja se saakin olla nyt erityistilanteiden laukku. Reisussa se on hieman hankala, kun sitä ei saa kiinni, mutta ihana kuitenkin.

Ehkä vielä ihanampi lahja oli hyvin pitkät yöunet, jotka jälleen tulivat tarpeeseen. Posotin yli kymmenen tuntia, ja koska pidin korvatulppia ja Iitu nukkui äitini kanssa viereisessä huoneessa, niin en tiedä varhaisyön aamuitkuistakaan mitään. Olin jo pikku hiljaa nousemassa aamulla, niin Iitu ja vanhempani tulivat aamupalan ja laulun kanssa "herättämään" minua. Ihanaa! Ja kuinka innostunut Iitu asiasta oli. Itsekin muistan kuinka jännittäviä äitienpäivän ja isänpäivän aamuvalmistelut olivat ja kun menimme laulun kanssa kaatamaan aamupalat sänkyyn koko perheen voimin (Yleensä ne pysyivät tarjottimilla, mutta taisi joku kahvi joskus päätyä sänkyynkin...). Se oli sitä perheen yhteistä, joka on jäänyt todella lämpimänä mieleen. Hiemanhan se aamullinen tuntui nurinkuriselta, kun aamupalan valmisteli oma äitini, jolle minun olisi pitänyt olla valmistamassa aamiaista, mutta eihän se sen arvoa mitenkään alentanut omasta puolestani, pikemminkin nosti.

Päivä meni neljän sukupolven voimin ensin äidinäidin luona vanhainkodissa ja sitten isänäidin, Mikon vanhempien, minun vanhempien ja tietenkin meidän perheen. Neljää sukupolvea kannattaa jo hieman juhlistaa ja kuvatakin, sen verran harvinaisia nämä on, joten tässä muutamia potrettikuvia meidän porukoista.

Tässä neljä sukupolvea naisia Äitini puolelta. Vanhin kovasti kääri nallea peittoon. Sitä varmaan nuorinkin olisi mielellään tehnyt, joten näin se elämän kierto menee.

Seuraavassa potretissa on kaikki Härmässä syömässä olleet äidit ja tietenkin Iida, meidän silmäterä.

Neljä sukupolvea isäni puolelta.

Ja viimeiseksi vielä Iidan perhe isänsä puolelta. Eli appivanhempani, Mikko ja Iida.

Loppuun vielä runo, joka osui ja upposi. Tämän myötä hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

On toukokuun toinen sunnuntai
ja liput ne saloissa liehuu,
äitejä tänään juhlitaan
ja juhlakahvit jo kiehuu.
Puheita kauniita kuunnellaan,
tulee kehuja tullen mennen,
niitä äidit yhä vain kuulla saa
kuten kuulla sai äidit ennen.

Äiti tuo hellä ja lämpöinen
uhrautuvainen ja jalo,
ahkera, pullantuoksuinen
kiiltää puhtauttaan koko talo.
Ei lie äidin sydäntä hellempää
kunnon äiti ei helposti suutu,
äiti aina jaksaa vain ymmärtää
ei viisautta äideiltä puutu.

Minä istun, mietin ja käsitän
en mittoja noita täytä,
ja jos oikein asian ymmärrän
en kai äidiltä edes näytä.
Vajoan penkissä alaspäin
hymyn yritän esiin kaivaa,
en tunnista kehuista itseäin
yhä enemmän tilanne vaivaa.

Kai äitinä inhimillinen
on otteeni elämään tähän
minä aina jaksa rakastaa en
vaan vihaankin joskus vähän
Minä suutun joskus niin tosissaan,
että ihan ravistaa tekisi mieli
ja suuria tulia aikaan saa
tää liukas ja terävä kieli

Huono omatunto ja syyllisyys
meitä äitejä usein vaivaa
kehut silloin tuntuvat pahalle
ne arpia auki vain kaivaa
Jospa kehujen ylitsevuotavien
sijaan sanoa vaikka voisi
jotain armollista ja pehmeää
se kuin musiikki korvissa soisi
Jos kuulisi hetkenä sellaisena
kun mieli ei taivaisiin yllä
että selviät ihan kivasti
ja äitinä riität kyllä

-Tuulikki Jääskeläinen