Kyllä oli kuta kuinkin maailman paras ajatus taas tähän väliin jättää Iitunen vielä yhdeksi yöksi mummolle, vaikka ikävä olikin jo kova (minulla ei Iidalla). Heräsin vasta yhdeksän jälkeen ja nousin kymmenen jälkeen. Meillä oli tarkoitus lähteä hakemaan Iidaa puolepäivän maissa ja samalla jatkaa matkaa minun mummolaani, jonne oli kokoontumassa minun vanhempieni ikäpolvi, vahempi sarja minun serkuistani ja meidän vanhemmat lapset eli 3 - 4 vuotiaat.
Päivä oli oikein mukava. Lapset olivat ulkona pariinkin otteeseen ja herkuttelivat kovasti (meidän neiti lopulta ehkä vähiten. Iida rauhallisesti keräsi kukkia ja lehtiä pikkuserkkupoikien leikkiessä muun muassa vesijohdon kanssa. Kyllä selvästi sukupuoli vaikuttaa, mutta myös erilaiset luonteet. Iida kun on pääasiassa rauhallinen tarkkailija.
Paluu arkeen tapahtui myös vanhempien saavuttua siinä, että monia asioita alettiin vastustamaan aivan erilailla kuin viime viikolla. Kuulemma marina-Maija oli tullut meidän mukana mummolle, joka oli ollut koko viikon poissa. Mutta sehän on normaalia.
Täytyy nyt toivoa, että neiti nukkuisi mahdollisimman pitkään aamulla ja saisi itse nukkua toisenkin pidemmän yön. Kyllä me ihan hyvin nukuttiin Meri-Karinassakin, mitä nyt minä pidin Mikkoa kuorsauksellani hereillä, mutta sisäilma ei ainakaan Mikolle sopinut siellä ja oli koko ajan todella väsynyt. Se asia tuli selväksi viime viikon aikana, ettei meillä ole mitään asiaa samaan huoneeseen nukkumaan, jos vain voimme sen välttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti