Sunnuntaipäivä oli mitä leppoisin. Aamulla sai herätä omaan tahtiinsa (pappa kertoi, että Iitu oli herännyt jo seitsemältä... Kääk!). Päivän suurin ja ainoa urakka oli Hyllykallion kuntoradan kiertäminen Mikon kanssa. Kotoa kotiin 5,2 km! Joten nyt se tavoite on todella saavutettu. Yhdellä lenkillä yli 5 km. Lekin jälkeen lepäilin lähes tunnin...
Muuten tehtiin oikein hyvää linssikeittoa ja katsottiin dekkareita Areenasta. Päivä meni mukavasti rentoutuen. Kerrankin osasin pitkälti vain olla. Tietenkin jotain perusjuttuja, kuten ruuan laittoa on pakko tehdä ja kuivan pyykin viikkaamista, mutta muuten vain olen katsellut ohjelmia, kutonut ja loikoillut romaanin kanssa. Tämä on ollutkin meidän perheessä aina pieni kiistakapula. Onko ohjelman katsominen ja hömpän lukeminen tekemistä vai ei. Minusta ne eivät ole tekemistä vaan rentoutumista kun saa laittaa aivot narikkaan. Mikon mielestä se ei ole ainakaan tekemättä olemista. Mutta ehkäpä tämäkin riippuu henkilöstä, joka on tekemättä mitään. Mun tapauksessa häsään yleensä koko ajan jotain, jolloin istuminen ja töllääminen on oikeasti vain olemista. Minustakin esimerkiksi facebookin selaaminen on tekemistä, koska siinä aktiivisemmin miettii ja välillä kommentoikin jotain. Eikä se yleensä rentouta mitenkään.
Äänentaso muuttui huomattavasti kovemmaksi, kun haettiin Iida kotiin. Näidillä oli ollut kivaa mummolla, mutta vaihteeksi oli halukas tulemaan kotiin jo yhden yön jälkeen. Kotona tyttö jumppasi ja valitti ettei ole mitään tekemistä. Olivat olleet päivällä kolmatta tuntia ulkoilemassa ja neiti oli sen mukaisesti väsynytkin, joten siirtyi sänkyyn jo reilusti ennen kahdeksaa ja nukahti kymmenessä miuutissa.
Sadetta olen tässä odotellut jo monta päivää, kun en ole halunnut mennä kastelemaan kylvettyä nurmikkoa. Ei ole satanut, vaikka vettä on luvattukin, mutta en ole viitsinyt mennä kastelemaankaan. Huomiseksi ollaan suunniteltu ikkunoiden pesua anopin kanssa, joten varmaan vihdoinkin sataa, vaikka on luvattu pelkkää poutaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti