Eilisen jäljiltä taisin olla hieman ylikierroksilla vielä yölläkin, joten jouduin aamuyöstä ottamaan imovanea. Iitunen herätti seitsemältä ja yritettiin lukea siinä kirjaa, mutta kun äidin silmät vain lurpsivat väkisin kiinni, niin jouduin pyytämään armoa ja mahdollisuutta nukkua vielä hetken. Iida ihanainen antoikin minun nukkua vielä tunnin verran.
kun noustiin ja saatiin aamupalat masuihin, niin Mikko teki itselleen pelipöytää ja minä kävin pesemässä Iidan kanssa (joka keskittyi saippuakupliin ja voikukkiin) talonyhtiön lasten keinutelineen. Touhujen jälkeen jatkettiin vanhemmilleni ja saatiin uuden kompostin kehikko valmiiksi ja minä käänsin vanhan kompostin liiskaantuneen ja mätänevän sisällyksen. Melkoinen urakka olikin.
Haimme kaupasta vähän retkievästä ja lähdimme Törnävän puistoon kävelyretkelle. Näimme rentukoita, muurahaiskekoja, leskenlehtiä vielä, paljon voikukkia (joista tein tytölle seppeleen ja keräsin pienen kimpun), ketunleipiä ja kimalaisia. Ikävä kyllä Mikolle tuli paniikkioireita jostain syystä ja kun evästelimme kesäteatterin takana olevilla vanhoilla kivijalkakivillä, alettiin teatterilla testailemaan äänentoistoa ja musiikin basso pahensi Mikon oloa niin paljon, että meille tuli kiire lähteä kotiin.
Kotona Mikko otti rauhoittavan ja meni sänkyyn lepäämään. Itseäni huvitti kun kerrankin minä jouduin patistamaan Mikkoa päivälevolle eikä aina vain toisin päin. Mummo sattui tulemaan samaan hässäkkään ja tuomaan pullaa näille kahdelle muulle, ja vei Iidan vielä pienelle pyöräretkelle. Ainakin neiti on saanut olla pihalla tänään. Lisäksi Iitu meni vielä isun kanssa musiikkiopiston päättäjäiskonserttiin, oikein ihanaan prinsessapukuun pukeutuneena.
Mikko on lähdösä vielä pelailemaan illaksi. Toivottavasti sai levättyä riittävästi ja pelit tuovat hyvää mieltä ja auttaa rentoutumaan. Äitini jää kanssani katsomaan vähän dekkareita, ehkä Poirotia jos Areena vain pyörittää suoraa lähetystä meidän koneella ja netillä.
Itse olen mennyt hieman liian lujaa tänään, ja sainkin lopulta noin 5 sekunnin hypistelykohtauksen. Onneksi mulla on ohjeet mitä lääkitykselle tehdään tässä tapauksessa. Lepäsin hieman kirjan parissa Iidan lähdettyä konserttiin, mutta niitä lepotaukoja olisi pitänyt olla vähän enemmän päivän mittaan. Olisin edes istunut hetkeksi alas muuallakin kuin auton penkkiin päivän mittaan ja ollut tekemättä yhtään mitään. Mutta ei anneta tämän lannistaa. Se on vain yksi ajolupa, jonka takaisin saanti viivästyy. Kyllä asiat jotenkin järjetyvät töissäkin tälle aikaa, olen siitä varma. Entinen työkaverini, jonka viran sain hänen eläköidyttyään sanoikin aina, että asioilla on tapana järjestyä. Tämä hänen vakio lausahduksensa on lohduttanut mua niin monesti ja uskon sen pätevän nyt tähänkin, jopa syöpään eilisen jälkeen tai ainakin syöpään asennoitumiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti