Lounaalla ulkona, lisää liikuntaa ja hirssismoothie

Iida, joka on kiltisti nukkunut yleensä vähintään seitsemään, herätti tänään 6.20. Täällä oli kaikki valot päällä, kun neiti tuli pökkimään hereille. Osui ilmeisesti aika huonoon unen vaiheeseen kun koko aamun väsytti niin kauheasti. Ja tietenkin aikaisin herääminen osui hoitovapaapäivälle, jolloin Iida haettiin muskariin vasta 10.30. Siinä ehdittiin leikkiä duploilla, tehdä majaa ja vääntää jokaisesta asiasta (pukeminen, syöminen, tukanlaitto jne.).

Mikon kanssa käytiin etsimässä raakasuklaa-aineksia sekä lounaalla ulkona. Tarkoitus oli käydä kreikkalaisessa ravintolassa, joka ei ehkä olisi ollut milläänlailla mun ruokavalioon sopiva, mutta emme mahtuneetkaan sisään. Vaihdoimme paikaksi sitten perinteisemmän keittolounaspaikan Salotan, jossa on myös saatavilla pelkkä salaattipöytä. Eipä olisi mukava olla vegaani tai täysraakailija, sillä salaattipöydästä ei silloin olisi löytynyt kuin jäävuorisalaatti-punakaalisekoitusta, kurkkua ja tomaattia. Onneksi itselle menee vielä hyvin myös kala ja salaattijuusto. Mutta olin aika ihmeissäni salaattipöydän oikeiden kasvisten heikosta valikoimasta. Sen sijaan siinä kyllä oli kahdenlaista kalaa, broileria, sinihomejuustoa, salaattijuustoa ja pastaa jossain maitopohjaisessa mössössä. Yritämme varmaan uudelleen kreikkalaiseen seuraavalla kerralla, koska kai niitä poikkeuksia voi olla, kunhan ei liian usein käy. Jos tällaisen yhteisen lounasreissun tekisi edes joka toinen viikko, olisi se varmaan jo aika hyvä saavutus kaikin puolin ja sitä kallisarvoista yhteistä tekemistä. Perjantai valittiin hyväksi päiväksi, jotta voin toisen ruuan syödä raakaruokapitoisemmin, kun Iidan vuoksi ei tarvitse iltapäivällä tehdä lämmintäruokaa. Kotona teimme vielä raakasuklaata, joten yhteinen päivä oli oikein mukava.

Mulla on suussa ollut nyt muutaman päivän valkoista katetta, jota olen pitänyt sammaksena. Menin sitten hömönä googlaamaan sammasta ja kävi ilmi, että aikuisen sammaksen pitäisi olla erinäköistä kuin mulla. Tämän näköinen kate viittaisi enemmän punajäkälään, joka kielii suusyövän esiasteesta. Meinasin saada melkoisen slaakin. Onneksi vertaistukiryhmässä muut pitivät sammasta todennäköisempänä ja joku toinenkin muisteli, että sytostaatit voivat herkistää limakalvoja hiivatulehduksille, jolloin suuhun voi terveitä helpommin tulla esim. sammasta. Nyt luotan siihen, että sitä se on. Kipeäkin suu on ja siinä on haavaumia, ihan niin kuin sammakseen kuuluu.

Päivälliseksi kokeilin "hirssipuuroa". Ei ollut yhtä hyvää kuin tattaripuuro, vaan hirssin tympeä maku tuli hyvästä huuhtomisesta huolimatta läpi. Tuunasin respetiä banaanilla ja päärynällä ja lopulta siitä tuli ihan kelpo smoothie. Reseptiin nähden en laittanut läheskään riittävästi nestettä, mutta lähtöjäänkin mössö oli aivan liian löysää puuroksi. Mutta lasista juotuna se meni aivan hyvin ja Mikkokin antoi sille synninpäästön. Hirssihän voisi tuoda aivan hyvän ruokaisan lisän hedelmä- ja marjasmoothiehin, kun vain muuta makua on riittävästi reseptissä.

Päivän liikuntana lisäsin hieman lenkkini pituutta, vaikka kaupungillakin tuli vähän käveltyä. Lenkillä sain yli 1500 askelta. Keppijumpan tein pari kertaa. Päiväkipulääkkeen otin tänään kiltisti antibiootin yhteydessä. Lenkillä mietin myös, miksi ihmeessä yritän jättää päiväkipulääkettä nyt pois, kun kortisonia vähennetään. Kortisoni on kuitenkin lääke, jota syön aivopaineen laskemiseksi ja samalla tärkein päänsäryn poistaja. Mielummin mä parasetamolia syön, kuin kortisonia, joten täytyy nyt vain tyytyä kipulääkkeeseen, jotta kortisonin vähennys onnistuisi.

Viikonloppuna menemme jälleen Iidan kanssa vanhemmilleni hoitoon, joten luultavasti julkaisen seuraavan kerran jotain sunnuntaina.