3. kuurin 5. päivä

Mä olen niin väsynyt ja takussa! Aamulla täytyi tehdä aamupala ja laittaa Iidaa valokuvauskuntoon, kun hoidossa oli ryhmän valokuvausta. Edelleen olen niin tyytyväinen, että tällaiset hoituu hoidon puolesta, kun me ei valokuvaajalle pirpanaa olla saatu vielä kertaakaan. Onhan se kiva, että on kuvia, joista kasvun näkee. Mutta kun Iida ja Mikko olivat lähteneet, niin painelin takaisin petiin, enkä päässyt ylös ennen yhtätoista. Jouduin tosin jo aiemmin käymään pitkälleni kesken aamupalan, kun sen verran pyörrytti.

Tänään epilepsia ryhmässä joku juuri juhli, kuinka Frisiumilla (eli tällä mun uudella lääkkeellä) on nukkunut niin hyvin, eikä ole lainkaan takussa aamuisin. Alan elätellä toiveita, että josko sittenkin pääsisin eroon Ketipinorista... Ehkä ensi viikolla kokeilen melatoniinia ja Frisiumia.Jos pääsisi tästä aamutakkuisuudesta.

Iida oli koko päivän jälleen poissa muskarissa ja Kauhavalla. Jossain vaiheessa pitäisi kyllä myös käydä kauhavalla kaikkien vanhusten luona, mutta nyt ei vain ole kyennyt väsymykseltä.

Päivän katsoin Areenasta dekkaria ja löhöilin meidän huonolla sohvalla. Mikko teki erinomaista pastakastiketta ja kokojyväpastankin keitto onnistui pitkästäaikaa juuri oikein. Käytiin viidennen sytopäivän kunniaksi 1,8 km kävelyllä puolipilvisessä säässä. Yksi asia pisti niin vihaksi, että oli melkoisen vauhdikas sauvakävely, eikä Mikkokaan tainnut uskaltaa toppuutella mua. Vähän itseä hirvitti/hirvittää kostautuuko tunnekuohu vielä illan mittaan (täytyykin mennä nukkumaan pikimmiten). Iltapäivästä/illasta tuli vielä kaverikin teelle, mikä oli oikein mukavaa.

Aihe, joka kiukustutti minut, sai itseni pohtimaan myös sitä, miten suhtaudun muihin ihmisiin. Etekin niihin joita en oikein edes tunne. Ja kyllä, olen perusluottavainen. En jaksa uskoa kenestäkään mitään pahaa, vaikka jotain todisteita löytyisikin vanhoista rikkomuksista. Itse en varmaan jaksaisi edustaa yhtä Suomen vihtuinta viranomaista muulla asenteella. Eihän siitä vain voi lähteä, että jokaisen asiakkaan hakemuksen tai muut annetut tiedot ovat vahetta ja huijausta. Toki kokemus on osoittanut, että tiettyihin asiakkaisiin ja heidän lupauksiinsa jossain vaiheessa syntyy epäluottamus, mutta sen täytyy yleensä itse kokea ennen kuin uskon. Luulen, että parissa asiassa ennakkoluuloton lähestymistapa on helpottanut asian hoitumista. Toisissa asioissa olen taas joutunut toteamaan vanhat juorut aiheellisiksi. Kanssaihmisten epäily vain syö sisältä ja aiheuttaa turhaa sisäistä negatiivisuutta. Mieluummin olen liian luottavainen ja välillä tulen huijatuksi, kuin kyyninen ja ahditunut.

Väsyneeseen päivään sopii hyvin kuva tyypillisestä pikkutytön sängystä, joka on paljon unikavereita. Välillä tuntuu, että Iida ei mahdu enää sekaan, kun niitä kertyy vielä lisää..Nyt nukkumaan!