Tasapainottelua liikunnan kanssa

Ensinnäkin, en saanut kohtausta eilen ja nyt toivon, että elo jatkuu tällaisena. (Natustan tässä raakaa kaalia samalla, joka saa aina olon tuntumaan pöhlöltä. Ehkä kova ruoka jotenkin jännittää lihaksia?) Turha kuvitelma oli kuitenkin, että saisin nukahdettua kovin helposti illalla. Yritin mennä nukkumaan melatoniinin ja Ketipinorín avustuksella kuten yleensä. Puolentoistatunnin kulutta hain puolikkaan Imovanea ja puolentunnin päästä seuraavan puolikkaan. Sitten toki nukahdin, eikä kello ollut onneksi kuin yhdentoista kieppeillä.

Kuorossa oli aivan älyttömän kivaa jälleen. Mutta toki kuorolla on myös vireyttävä vaikutus noin illasta. Mutta mahtavinta oli, että unohdin täysin miettiä koko kohtauksetonta kahta viikkoa, enkä ajatellut sitä enää kotonakaan.

Liikunta asia tuli jälleen pohdiskeltavaksi, kun Anticancer kirjassa kerrottiin kuinka suuri vaikutus säännöllisellä liikunnalla on syövän uusiutumiseen. Siinä oli annettu jopa tarpeellisia liikunta määriä tiettyihin syöpiin, mutta vaikka kirjoittajalla itsellään oli aivosyöpä, niin se ei tietenkään kuulunut tutkittujen syöpien joukkoon (luultavasti harvinaisuutensa vuoksi). Joka tapauksessa mietin, että mullahan syöpä ei rajoittaisi okeasti liikumista millään lailla vaan tämä oheistauti tekee senkin. Murrrrr!!! Kirja on muuten nyt luettu, enkä edes kirjoittanut siitä niin paljoa kuin aluksi epäilin.

Aamupäivä oli toiveideni mukaisesti poutainen, joten pääsin sauvakävelylle (lopulta koko päivä oli ennusteiden vastaisesti poutainen ja olisin voinut mennä Mikon kanssa hakemaan Iitua hoidosta, niin hänkin olisi lähtenyt kävellen eikä autolla.). Lopulta oma reissuni oli noin 4,1 km. Taas ajattelin kuinka hienoa olisi ylittää 5 km raja, mutta tällä kertaa matkalla oli myös mäkiä kun menin Hyllykallion kuntorataa. Jossain kohtaa olo alkoi muuttumaan epävarmaksi ja käännyin takaisin päin. Kyllä epävarmaan oloon selvästi liittyy paljon myös tunnepohjaisia oireita, sillä nytkin olo alkoi parantua heti kun käännyin ympäri. Jollain tavoin olin ylittänyt jonkin uuden rajan käveltyäni kuntoradalla muutaman satametriä pidemmälle syövän ilmitulon jälkeen. Voi jopa olla, ettei kyseisiä oireita olisi tullut lainkaan, ellen olisi ollut lenkillä yksin. Toisen kanssa on turvallisempaa.

Kuitenkin kuntoa olisi hyvä saada nostettua ja liikuntaa harrastettua riittävästi syövän hoidollisista syistä, ylipäänsä terveiden yöunien saamiseksi, vireystilaa parantamaan, mutta myös epilepsian hoidollisista syistä. Ainakin osalla epileptikoilla epilepsian oireet ovat olleet kokonaan poissa silloin, kun on ollut hyvä fyysinen kunto ja palanneet jos kunto on päässyt pahasti rapistumaan. Liikunta auttaa myös purkamaan stressiä, joka on oleellinen epilepsiaoireille (ja jopa syövän uusiutumiselle) herkistävä tekijä.

Tasapainottelua tämä kuitenkin vaatii vielä kauan. Kunto ei ole niin hyvä kun soisi ja epilepsia ottaa kimmokkeen väsystä. Syöpätaistelu vaatii elimistöltä voimia, mutta toisaalta kunnon kohetessa elimistöllä olisi myös enemmän antaa niitä voimia. Liikunnasta saa myös hyvän mielen, joka auttaa syöpätaistelussa.

TAYS:ista tuli vastaus MRI kuviin. "Siellä aiempaa kuvaa vastaten näkyy oikealla parasagittaalisesti ödeemaa ja poikkeavaa kudosaluettakin, tämä kuitenkin näyttää olevan rauhallisempi kuin heti toisen toimenpiteen 3.11.2014 jälkeen." Ymmärrän tämän niin, että jotain parannusta on leikkauksen jälkeen tapahtunut. Ja suositeltiin onkologisten hoitojen jatkamista suunnitelman mukaisest. Eiköhän tämä ole melkoisen hyvä uutinen. Toivotaan vielä, että myrkyt tehoavat ja tuhoavat loputkin syöpäsolut. Tästähän uutisesta on mahdoton sanoa ovatko säteet vai sytot olleet vaikuttavampia,

Toinen hyvä uutinen on se, että niska/hartiakyttyrä on ainakin lähes kokonaan sulanut pois. Olen jopa kahtena yönä jälleen käyttänyt omaa Tempur-tyynyäni.

Tänään tuli postissa tieto, että meidät oli hyväksytty aivosyöpäpotilaisen kuntoutuskurssille toukokuun viimeiselle viikolla. Lähtökohtaisesti tiesin, että Mikko ei ole näistä innostunut ja syöpäkuntoutusohjaajalle sanoinkin, että tuskin laitetaan hakemusta. Ei ole meidän juttu. Sitten muutinkin mieleni nimen omaan sen vuoksi, että koin Mikon tarvitsevan vertaistukea ja toisaalta ajattelin, että kyllä hän sanoo painokkaasti, jos ei halua lähteä. Edelleenkään ei ole kieltäytynyt lähtemästä, mutta ilmoitti luultavasti olevansa pahalla tuulella kurssin läheiset viikot. Tilannetta ei parantanut se, että ohjelmassa on ilmeisen paljon liikuntaa, mitä Mikko inhoaa tällaisissa yhteyksissä. Joten hieman on ristiriitaiset tunnelmat kurssin suhteen. Täytin kuitenkin kaavakkeen kurssille osallistumisen varmistamisesta, jossa jälleen kysyttiin ruoka-allergioista. Ilmoitin edelleen olevani kasvissyöjä, jolle käy kala, kananmunat ja maitotuotteet. Pyysin kuitenkin huomioimaan mahdollisuuksien mukaan, etten syöåähoitoa tukevan ruokavalioni vuoksi syö sokeria, valkaistuja vehnäjauhoja ja perunaa. Saa nähdä miten toiveen käy. Otan varmaan mukaan hapankorppuja ja hedelmiä, jos eivät mitenkään asiaa huomioi.