Lankalauantai

Tänään on oman lapsuuteni tärkein pääsiäispäivä, trullituspäivä ja sukuloimispäivä. Iida teki Mikon kanssa aamulla pika pikaa virpomisvitsoja ja puputrulli kävi virpomassa omilla ja minun isovanhemmillani. Kaikkiin paikkoihin oli antaa useampi runsaasti koristeltu pajunoksa, koska en jaksanut lähteä kiirehtimään Iidaa varsinaiselle trullituskierrokselle. Suklaata ja karkkia on neidille kertynyt jo muutenkin riittävästi yhden 3-vuotiaan tarpeisiin. Oli muuten ensimmäinen vitsojen tekokerta Mikollekin.

Toinen lankalauantain kohokohta on ollut sukutapaaminen minun isullani (joka tosin lapsena oli yleensä liian aikaisin trullituskierrosta ajatellen). Edelleen kaikki minun serkukset perheineen ja sedät ja tädit kokoontuvat Kauhavalle parhaansa mukaan. Sisko miehineen on Intiassa ja kauimmainen serkusporukka jäivät Turkuun, koska oli riski, että olisivat kuljettaneet noro-virusta mukanaan. Aikoinaan syötiin isulla pidennetyn pöydän ääressä ja nykyisin ollaan käyty syömässä härmän kuntokeskuksessa. Eipä koko porukka olisi enää mahtunutkaan pidennetynkään pöydän ääreen. Ja lasten näkökulmasta Härmän kuntokeskuksessa on oikein loistava leikkipaikka nykyisin. Iidakin uskaltautui pallomereen.

Meitä on kaksi serkusten sarjaa tällä puolella sukua. Meitä on kolme vanhempaa serkusta ja seuraavassa sarjassa on kolme pikkusiskoni ikäistä serkusta. Vanhemmassa sarjassa olen ainoa tyttö ja jonkinlaista traumaa ikuisesti asiasta kantanut (meillä oli aika erilaiset leikit poikien kanssa). Nyt vanhemmalla sarjalla on puolentoista vuoden sisään syntyneet esikoiset, joista Iida myös on ainoa tyttö. Hitaasti lämpeävänä ja ujona kestää Iidan leikkeihin sisään pääseminen aina kauan, joten tänäänkin kun olivat pikkuserkun kanssa päässeet juuri yhteisten touhujen ääreen isulla, niin meidän piti alkaa tehdä lähtöä nukkumaan meno puuhiin.

Ja alkoi olla viimeinen hetki poistua paikalta. Autossa Iida jo nostatteli kipuitkua (Hän on huomannut, että kun valittaa kipua, niin yleensä joku reagoi jotenkin. Valittelu on vain alkanut menettämään vaikutustaan). Autolta sisälle tultiin jo täyden karjunnan saattelemana. Suihkussa alkoi uusi huuto "Minä olen likainen nainen, minä olen likainen nainen,..." Ilmeisesti hän halusi pestä selkäänsä uudelleen ja uudelleen, mutta johonkin rajakin piti vetää. Lopulta Iida sai syödä iltapalaviinirypäleet iltasadun aikana, jonka jälkeen pestiin hampaat. Toivotaan kuitenkin, että ensi yö menee ilman uusia huutokohtauksia, sillä viime yönä sain nauttia puolentoista tunnin huudosta, jolle ei ollut mitään selitettävää syytä. Iida vain alkoi kehittelemään itkua pissireissulla ja se yllytettiin täyteen vauhtiinsa hyvin nopeasti. Jostain syystä tämä on toistunut muutamana yönä ensimmäisellä pissireissulla, mutta aina ennen se on loppunut, kun on menty takaisin sänkyyn.

Kiitos suvulle mukavasta lauantaista. Oli mukava päästä mukaan tällä kertaa.