Perhepäivä

Aamulla Iidalla oli valtaisa työ ennen kuin sai meistä kumpaakaan ylös. Lopulta Mikko oli se, joka ensin antoi periksi. Ja teki lounaankin, kun jälleen olin sängyssä pötkölläni. Toisaalta päätin, etten kanna murhetta nyt siitä, että hän joutuu hoitamaan jotain hommia enemmän, joita minä monesti olen tehnyt. Lepäänpähän kerrankin kunnolla, eikä tarvitse kuunnella liiasta touhuamisesta valitusta. Huomenna tosin on mun vuoro tehdä aamiainen. Katettukin on jo valmiiksi.

Käytiin porukalla puolipilvisessä säässä leikkikentällä ja katsottiin Kevättuulilajeja matkan varrella. Leskenlehtiä, kekomuurahaisia ja varis (jota ei voitu laskea, kun Iida ei saanut lentelevää yksilöä silmiinsä). Tämän jälkeen suunniteltiin lähteä vielä pienelle retkelle peltojen laitaan, mutta parin kilsan päässä kotoa tunsin kuinka lävitseni meni kuuma-aalto ja pelkäsin sen enteilevän epilepsiaa, joten käännyttiin takaisin. Kotona alkoi epäilyttää koko tuntemus. Mahtoiko johtua sytostaattikuurista, lääkemuutoksesta vai epilepsiasta, mutta ehkä kuitenkin oli järkevä kääntyä takaisin ja kokeilla uudestaan vähemmän rankan viikon päätteeksi. Siirrettiin eväsretki meidän ahtaaseen ja sotkuiseen olohuoneeseen. Kyllä meitä kaikkia harmitti niin kovasti, kun Iidalle oli luvattu leskenlehtien keräilyä ja lintujen kiikarointia. Onneksi Iidalle kelpasi kukkina takapuskasta haetut puolukanvarvut ja hän kiikaroi duplo-ukkoja lintuina. No ainakin nämä "linnut" pysyivät paremmin paikoillaan. Eniten pelottaa, jos nämä tuntemukset estävät kaikenlaisen kivan tekemisen koko kevään ja kesän. Jotenkin epäonnistuneen retken jälkeen tuntui, että koko päivä oli pilalla, mutta eihän se tietenkään niinkään ollut. Tässä kuva eväsretkestä olohuoneessa.

Iidan kanssa laitettiin tulemaan vielä herneenversoja, joka päättyi kumihanskan pesuun sisältä ja päältä keittiön hanan alla ja vesien purskutteluun sieltä sisältä. Vettä oli joka paikassa. Komensin neidin hampaita kiristellen pesuhuoneeseen jatkamaan leikkiä ilman vaatteita, eikä hän varmaan koskaan ole yhtä ripeasti totellut. Kyllä siinäkin leikissä vettä päätyi kynnyksen toisellekin puolelle, mutta ei kai se nyt niin vaarallista ole. Hyvää oli tarkoittanut kun pölyjä oli pessyt hanskatekniikalla. Vesien purskautusta hanskastahan on aika vaikeaa suunnata... Keittiössä oli multaakin aika laajalla alueella meidän herneprojektin jäljiltä, mutta onneksi siivoaminen auttaa siihenkin. Mullan levitys on aika haastavaa apurin kanssa, mutta herneiden multaan laittaminen taas oikein mukavaa, kun minä teen koloja ja Iida laiittaa joka koloon yhden herneen.

Vesileikkien jälkeen Iida katsoi vielä hetken Muumipeikkoa ja minä tein pashan huomiselle aamiaiselle. Nyt toivotaan, että neiti nukahtaa pikaisesti ja itse siirryn katsomaan jotain hömppää. Aikaisin täytyy yrittää kuitenkin mennä nukkumaan.