Lepoa, jotta pääsisin kuoroon

Tänään olen menossa kuoroon, joten laitan tekstin jo näin päivällä. Aamu meni normaalisti Iitulin kanssa: 10 min sängystä ylös saamiseen. 10 min aamupotalla käyntiin ja hampaiden pesuun. 10 min vaatteiden pukemiseen, jotka nykyään äidin täytyy pukea sillä välin kun neiti makaa sängyssä. Toi kiva! Ja 5 min tukan laittoon ja sitten onkin jo hoppu ulkovaatteiden pukemiseen. Tänään kuitenkin selvittiin ilman suurempia hermojen menetyksiä. Minä myös!

Aamupäivästä löhösin taas sängyssä ja luin yhden romaanin loppuun. Olen tehnyt hyvin kevyitä asioita, jotta pääsisin kuoroon. Pihalla olisi ollut aivan kohtuullilnen sää, mutten ole viitsinyt mennä väsyttämään itseäni sinne. Toivottavasti siis huomenna on edes välillä poutaa, jotta pääsisin pitkästä aikaa lenkille. Tänään tulisi kaksi viikkoa edellisestä kohtauksesta, ja vaikka tasaviikkoja, -kuukausia ja -vuosia ei suotta saisi jännittää, niin ikävä kyllä en mahda sille mitään. Tämän vuoksi etenkin olen yrittänyt ottaa rauhallisesti. Suunnittelen vielä pientä lepohetkeä ennen kuoroa (ja Iidun kotiin tulemista). Olisi ihana jos saisi nukuttua.

Jos kuoroon asti pääsen, niin toiseksi suurin urakka on tänään ollut kolmen porkkanakilon kuoriminen ja mehustaminen. Annoin periksi periaatteelleni ja tein mehua useammalle päivälle ja säilöin sen viilennettyyn termospulloon jääkaappiin. Lievä kahvin tuoksu tuli termarista kun nenäni sen suulle laitoin, joten toivotaan, ettei siitä kuitenkaan pahemmin irtoa makua enää. Ja jotten ihan olisi ollut ilman roskiksen kaivamista tänäänkään, niin porkkanankuorien mukana pistin vahingossa pois kuorimaveitsen ja pikkupuukonkin. Onneksi huomasin vahinkoni lähes heti.

Mikkokin on menossa pelaamaan illasta, joten mummo tulee jälleen hoitamaan Iitua ja on luvannut olla paikalla kunnes minäkin pääsen petiin. Se on ihanasti luvattu, sillä todella jännitän iltaa, saanko vielä kohtauksen. Kaksi kohtauksetonta (minkään tasoista) viikkoa tuntuu maagiselta, sillä sellaista ei ole tainnut olla kertaakaan epilepsian toteamisen jälkeen. Uskon, että kun pääsen sänkyyn saakka niin hätää ei enää ole. Otan joka tapauksessa mömmöt naamaan, jotta nukahdan mahdollisimman nopeasti.

Huomenna sitten uudet kujeet.