Kolmannen sytokuurin aatto

Viime yönä nukahdin 9 mg melatoniinin voimalla. Heräsin tosin jo 5.40, mutta siihen saattoi vaikuttaa hyvin pitkä toissa yö. Hyvä kuitenkin näin. Muuten on kyllä mukava yöpyä vanhemmillani omassa huuoneessa rauhassa ja palvelun pelatessa. Oikein hemmottelen itseäni näinä päivinä. Ja jos Mikko tarvitsee meistä lomaa, niin loma tekee toisinkin päin ihan hyvää. Me ollaan kuitenkin molemmat sairaslomalla ja koko ajan yhdessä samoissa nurkissa. Molempien hermoja kiristää tämä tilanne ja epävarma tulevaisuus. Ja Mikko stressaa mun kohtauksia ja ylitouhuamista ja mua taas ärsyttää ylihuolehtiminen. No välittämistähän se on, mutta loma on kuitenkin molemmille tarpeen.

Minulla ihania ystäviä, kun tänään Elina vei Iidan Touhutaloon, enkä ollut edes mukana. Reissulta palasi hyvin väsynyt, mutta onnellinen pieni tyttö. Oikein mielelläni otan vastaan toisen väsyttämän neidin, kun itse en pysty Iidan kanssa touhuilemaan Touhutalon kiipeilytelineissä ja liukumäissä, vaikka hän kuinka sitä toivoo tai minusta olisi kiva toteuttaa tämä toive. Sinänsä oli mukavaa, että Elinalla ja Iidalla sujui niin hyvin kahdestaan, ettei minua tarvittu lainkaan, sillä pääsin sillä välin äiteen kanssa sauvakävelylle hienoon auringonpaisteeseen. Kahdessa erässä kävelimme yhteensä n. 4 km. Taitaa olla pisin päivän aikana tehty kävelymatka sitten toisen sytokuurin. Iida ja Isu menivät vielä yhden musiikkiopiston opettajan lauluoppilaiden konserttiin ja viihtyivät hyvin. Iida ei ilmeissesti voi niin väsynyt ollakaan, etteikö konsertti kiinnostaisi. Neidillä taisi olla kuitenkin rankka päivä, kun nukahti jo 19.45. mennessä, vaikka isulla nukahtaminen on mennyt yli yhdeksään ja herääminenkin lähemmäs kahdeksaa aamulla.

Huomenna alkaa jälleen seuraava sytokuuri. "Mielenkiinnolla" odottelen kuinka menee, koska nyt on ollut huonoa oloa jo viikonloppuna ja ne valkosoluarvot matalalla, joten saan tartuntoja tavallista helpommalla. Toivottavasti hyvin ja edes pienillä kävelyillä jaksaisin käydä. Vähän on pölhöolo ja taas jännittää enteileekö olo jotain ikävää. Toisaalta olen todennut, että epikohtaukset tuntuvat tulevan kun niitä vähiten odottaa, mutta ei pidä nyt tuudittautua tähänkään uskomukseen liikaa.