Magneetti

Tänään oli sitten ensimmäinen pään kuvaus säde- ja sytostaattihoitojen aloituksen jälkeen. Inhottava putki. Melkein sain ahtaanpaikan kammon siellä. Labrat oli ennen kuvausta ja onneksi kaikki oli myöhässä, joten itse en ollut myöhässä lopulta mistään. Nyt sitten jännitetään humiselle tuloksia. Ainakin oletan, että syöpälääkäri huomenna osaa sanoa jotain kuvista. Aika herkillä mennään välillä, kyllä se sillä tavoin on totuuden hetki.

Labrassa näytteeottaja pisti aivan nätisti, mutta repäisi neulan pois niin, että koskaan ei ole sattunut yhtä kovaa. Ja multa on otettu verinäytteitä aika monta kertaa viimeisen puolen vuoden aikana, joten vähän on vertailupohjaa.

Kotiin päästyä nukuin tunnin päikkärit ja samalla rauhoittavan lääkkeen vaikutusta pois. Käytiin etsimässä kirppikseltä mulle isompia ja keväisempiä ulkoiluvaatteita ilman tulosta, mutta keväisemmän takin löysin kuitenkin. Prismasta haettiin pashavärkkejä viikonlopulle ja vietiin risut pois jäteasemalle. Mutta enää lenkille Mikko ei suostunut mua viemään. Kuulemma tänään on ollut jo niin paljon kaikenlaista. Ja kieltämättä vähän väsyttäkin ja päätä särkee.

Olen tässä keräillyt lääkärille kysymyslistaa. Toivottavasti siitä ei unohdu mitään oleellista. Olisi pitänyt aloittaa listan keräily jo viime viikolla, kun asioita pompsahteli mieleen.

Kokoajan on sellainen olo, että tuleeko kohtaus vai ei. Eli nyt on aika lopetella tältä päivää. Iidan nukkumaan meno puuhat onkin täydessä vauhdissa.