Sorjan 5-vuotisjuhlakonsertti

Meidän aamumme alkoi vihdoin ja viimein katetulla pashajuhlalla. pullan korvasi appelsiini-sitruunakakku, jossa oli käytetty kookossokeria. Eli kookossokeria olen nyt käyttänyt valkoisen sokerin tilalla aika surutta. Saas nähdä kostautuuko, mutta ainakin sen pitäisi imeytymiseltään olla huomattavasti hitaampaa. Aamupalan jälkeen Iida katsoi elokuvaa ja minä nukuin päikkärit siinä vieressä ennen lounasta. Mikko oli askarrellut Herra Kurkun Iidalle, mikä oli niin kiinnostava, ettei neidin syömisestä tahtonut tulla mitään.

Sorjan konsertti oli huikea! Aivan täyteen ahdatulle Seinäjoki-salille esiintyminen oli varmasti huikea kokemus, eikä todellakaan tavanomainen saavutus naiskuorolta. Hieman itseäni suretti, kun en saanut olla mukana lavalla, mutta enää tämä konsertti ei samalla tavalla saanut tunteita pintaan kuin joulukonsertti. Ehkä tässä on tottunut siihenkin, ettei enää ola ektiivijäsen, kun ei ole päässyt kuin pari kertaa harjoituksiin. Toisaalta oli aivan mahtava kuunnella ja katsella kuoroa yleisössäkin. Siinä sai vain miettiä, että oikeastiko me ollaan noin hyviä! Monet kappaleet olivat varmasti kypsyneet viime vuodesta ja tila on niin loistava, että se jo itsessään inspiroi, joten ehkä tämä kuitenkin oli parasta Sorjaa tähän mennessä. Hieman jännitin kappaleen "Mä annan sut pois" tunnevyöryä, kun viime vuonna koreografiassa se liitettiin niin vahvasti kuolemaan, mutta ennen koregrafiaa olin yhdistänyt sanoituksen lähinnä eroon ja päätin tänäänkin mennä tällä omalla vanhalla tulkinnallani. Kiitos joka tapauksessa Sorjat siskot mahtavasta konsertista. Ensi kerralla kuitenkin toivottavasti olen jälleen riveissä, metsässä, ympyröissä mukana.

Konsertin jälkeen mentiin vanhemmilleni kahvittelemaan.