Aamusta ja aamupäivästä oli melkoisen inhottava sää. Ihmeellisesti iltapäivä kuitenkin kirjastui niin, että lähdettiin hakemaan Iidaa hoidosta rattailla. Kävelystä tuli 4 km. Ikävä kyllä Iida ei tänään päässyt pihalle, kun hän oli juuri tulossa vasta pihalle leikkimään kun tulimme jo hakemaan, eikä meillä ollut nyt energiaa jäädä hänen kanssaan ulkoilemaan. Hieman poden kyllä tästä huonoa omaatuntoa. Onneksi lauantaille on luvattu aivan hyvää säätä, niin täytyy yrittää ulkoilla mahdollisimman paljon.
Aamupäivästä käytiin hoitamassa asioita. Ensimmäistä kertaa kävin myös kaupungin keskusvarastolla hakemassa tilattua liikennemerkkiä talonyhtiön pihaan. Ihan mielenkiintoista käydä kerran elämässä sielläkin, kun en työasioissa ole sinne päätynyt.
Aamulla oli eilinen punoitus laskenut. Illalla soitin sairaalan ensiapuun, jossa hoitaja arvioi, että voin ottaa allergialääkkeen. Aamusta soitin sitten neurolle, josta käskettiin seurata tilannetta ja sanottiin, että voin ottaa Histciä tarvittaessa. Yleensä kuulemma lääkeaineallergiat näkyvät heti, mutta ei tietenkään viiveellä tulevia oireitakaan voida poissulkea. Eniten minua kuitenkin rauhoitti päivän mittaan uudelleen noussut puna ja ennen sitä leukapieliin tullut ihottumaryhäelmä. Tämän on siis pakko olla allergiaa eikä voi enteillä epilepsian aktiivisuutta. Silloin voisi olla punoitusta, mutta epilepsia kohtauksen ennakointi ei voi aiheuttaa ihottumaa (Otsikko viittaa tähän, kuten varmaan arvaattekin). Minä taas kehitin uuden oman teorian, kun tykkään näistä teorioista niin kovasti. Koska en keksi mitään uutta ruoka-ainetta tai muuta ainetta, jota olisin alkanut käyttää ja voisi aiheuttaa allergiaa, niin mitäpä jos kortisonin alasajo ja pitoisuuden väheneminen verestä päästää pintaan allergian mitä tahansa lääkeainetta kohtaan, jota en vain ole aiemmin huomannut? ensi viikolla täytynee varmaan soitella neurolle ja kertoa tämän oireen kehityksestä (toivottavasti ei uusista kohtauksista), jolloin voin esitellä teoriani. Onpahan heillä sitten naurun aihetta kahvitunnille, jos puhun aivan hulluja.
Eilen illalla taas sain huomata, miksi me eletään Mikon kanssa pariskuntana. Kun toisella menee hermot, niin toinen voi ottaa tilanteen haltuun. Jos minä otan Iidan kanssa mikkoa helpommin yhteen, niin Mikolla sitten taas menee käämit monesta muusta asiasta. Ylipäätään Mikko yleensä kiivastuu minua nopeammin, mutta tämäkin on tasoittunut sairastumiseni myötä, kun oma pinna on lyhentynyt. Eilen suuttumuksen laukaisi epäonnistunut lättytaikina, jota yritettiin korjata vohvelitaikinaksi. Kumpikaan ei onnistunut. Kun Mikko meni ulos rauhoittumaan, niin minä pistin uunin päälle ja tein siitä pannarin. No taikinaiseksi se jäi edelleen, mutta eipä tarvinnut koko taikinaa heittää roskiin. Ei tämä toki ainoa syy kimmastumiselle ollut, vaan talonyhtiön puheenjohtajan rooli on joskus raskas ja painoi taustalla kovasti.
Iltapäivällä makoilin ja lueskelin reilun tunnin. Kovasti harmitti kun en saanut nukahdettua. Sähköpostiin tuli tänään linkki hoidossa otettuihin kuviin, mikä oli todella kivaa. Olisin kyllä voinut miettiä vähän tarkemmin, millaisen kampauksen aamulla tytölle tein, mutta aivan on itsensä näköisenä. Hieman on tainnut kuvausta jännittää, kun mekkoa näytti vetävän kovasti polvien ylitse.
Muuten sain postissa taas neurologiselta epikriisin, josta huomasin, että neurologisen tiedoissa mulla on ollut vahvemmat epilepsia lääkkeet kuin todellisuudessa ovat olleet. Täytyy myöntää, etten itse ole tarkistanut pillereiden vahvuuksia, vaan luottanut vain siihen mitä apteekista on sanottu. Sieltä on annettu laatikko käteen ja sanottu reseptissä lukevan, että ota näin ja näin monta pilleriä... Nyt neurolla on oikeat tiedot, kun viime viikolla lääkärille luin lääkekaapista mitä laatikoissa luki vahvuudeksi. Minusta tämä moka on kyllä hoitavassa päässä, mutta mietityttää silti olisiko nykinykimiset ja suuremmat kohtaukset voitu estää, jos annokset olisivat olleet sillä tasolla kuin siellä tiedoissa luki.
Iidan hoidosta sanottiin tänään, että neiti oli ollut hyvin kränkkynen ja ottanut nokkiinsa vähän joka asiasta. Oli halunnut vain äidin luo. Olin järjestellyt meitä mummoloihin koko viikonlopuksi niin, että olisimme olleet eri osotteissa lauantain ja sunnuntain välisen yön, mutta tämän palautteen jälkeen päätin, että olemme koko viikonlopun minun vanhempieni luona, jotta voi nyt olla äidin kanssa. Täytyy yrittää pitää omakin kärsivällisyys kasassa. Toki monesti tuntuu, että sekin riittää, että olen paikalla, vaikka hän leikkisikin toisen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti