Päivä ei ole ollut järin häävi. Pääasiassa olen viettänyt aikaa sängyssä ja siitä huolimatta käsissä ja jaloissa on ollut pieniä nypsyjä ja silmänräpsymisiä. Iltapäivästä jouduin menemään makuulleni, kun pelkäsin kouristuskohtausta jälleen kerran. Voi että inhoan epilepsiaa!!! Mutta sentään tämä ei ole hengenvaarallinen tauti periaatteessa. Ja toivossa on hyvä elää, että kohtaukset saadaan kuriin viimeistään sytokuurien jälkeen. Pitkä on odotus heinäkuulle, jos sinne asti näitä jatkuu. Ja Mikko ainakin on hermoraunio siihen mennessä. Vaikka en epilepsialääkkeistä olekaan kauhean innostunut, niin jos niitä lisäämällä voidaan saada kohtaukset pois, niin tänne vaan kaikki.
Huomenna on pään kuvaus ensimmäistä kertaa sädehoitojen alkamisen jälkeen. Oikeastaan tulokset eivät jännitä, sillä toivon parasta enkä jostain syystä osaa pelätä pahintä. Mutta se putkeen meneminen inhottaa jo valmiiksi. Lisäksi huomasin, etten ollut katsonut kunnolla aikatauluja. Röntggenosastolla pitäisi olla 15 min ennen kuvausta, mutta mulla on vielä 10 min aiemmin labra...
Toivotaan, että loppuilta menee hyvin ilman kohtauksia. Päivällä pyysin mummon meille leikkiavuksi, koska oma olo on sen verran hutera. Ja Mikko alkaa olla taas tosi väsynyt meidän kahden kanssa. Kuulemma kellojen siirto tuntuu hänellä edelleen.
Nyt taidan mennä lueskelemaan sänkyyn takaisin.
Tsemppiä kuvauspäivään! On kyllä todella ikävää, että noita epilepsia kohtauksia on ollut. Toivottavasti niihin löydetään keinot. *halauksia*
VastaaPoistaTsemppiä putkeen. Ei kuulosta kovin mukavalta, mutta onneksi ei kestä kauan. Joku kiva pieni palkinto itselle sen jälkeen? Oot mielessä joka päivä.
VastaaPoistaHeta
Heta