Aamulla oli niin tuskaista nousta sängystä, mutta periaatteessa tänään on ollut hieman virkeämpi olo. Eilen kun laittelin lääkkeitä taas lokerikkoon, tajusin ilokseni, että mulla ei ole enää lainkaan päivälääkettä. Päivittäisestä Paracetamol-annoksesta on nyt vähennetty puolet ja ensi viikon jälkeen olisi tavoitteena elää kokonaan ilman taustakipulääkitystä. Oikeastaan ihme, että näinkin pitkään olen pitänyt kipulääkettä mukana, sillä särkyjä ei ole ollut. Halusin vain niin paljon enemmän päästä eroon kortisonista, enkä uskaltanut vähentää niitä samaan aikaan. Kyllähän noita lääkkeitä jää varastoon, joten voin tarvittaessa sitten ottaa.
Aamupuuron oli hyvin sosiaalinen tapahtuma, kun kumpikin meistä tutki vaalituloksia omalla laitteellaan. Lisäksi mulle ilmoitettiin, että keitetyt puurot maistuisivat paremmin... Aamupäivästä Käytiin pesettämässä auto ja kaupassa. Mikko vaihtoi viimein kesärenkaat alle, mutta ei lotkauttanut korvaansakaan, kun yritin puhua auton sisäsiivoamisesta. Mikon tehdessä raskaampia töitä, tein pitkästä aikaa kirpeän vihersmoothien meille. Eipä Mikko siitäkään niin kovin innostunut ollut ihan periaatteellisella tasolla, vaikka kuulemma oli aamumössöä parempaa. Muuten ruuaksi tehtiin kasviskaalilaatikkoa härkäpapurouheella. Olenkin miettinyt, jos vain tekisi niin sanottuja tavallisia ruokia, mutta korvaisi esimerkiksi sokerin kookossokerilla ja siirapin agavesiirapilla. Näin ainakin tein tänään. Tietenkin tavallisia ruokia painottaen syöpäpotilaan kannalta hyödyllisiä ruoka-aineita ja kasvisruokia enimmäkseen. Kaalilaatikon suhteen odotukset eivät olleet korkeat, kun härkäpapurouheesta ei ole kovin hyviä kokemuksia, mutta se olisin yllättävän hyvää. Vaihteeksi näin päin eikä aina pettymyksiä.
Hienosta säästä huolimatta Mikko haki Iidan autolla, joten Suunnittelimme yhteistä kävelyä/pyöräilyä. No siitä tuli todella todella lyhyt yhteinen lenkki, kun Iida ilmoitti 50 metrin päässä omasta pihasta, että hän haluaa pyöräillä vain omassa pihassa. Lopulta yhteinen matka oli jopa 600 metriä ja Mikko onneksi päästi minut vielä jatkamaan lenkkiä yksinäni, joten kokonaisuudessaan sain tehtyä 2 km kävelyn. Ruuan jälkeen menimme vielä pihalle leikkaamaan naapurin ja meidän välillä olevaa aroniapensasta. Mikko haki oksasilppurin vanhemmiltani, joka meni useamman kerran niin jumiin, että sulke poksahti (muistimme jälleen miksi kone on todella ärsyttävä). Onneksi nämä nykyiset sulkkeet ovat katkaisimella. Viimein minä pistin variotuksista huolimatta liian möhkyräisen oksan silppuriin niin, että Mikko ei saanut sitä enää lainkaan toimimaan ja oksat jäivät törröttämään koneeseen. Kone nostettiin terassille ja huomenna apen pitäisi tulla katsomaan saako tehtyä sille mitään. Siihen nähden kuinka kovasti myyjä konetta suositteli kaikista Agri-marketin vaihtoehdoista pari vuotta sitten, niin aivan onneton laite se on ollut. Olimme kuitenkin silläkin erää ulkona pari tuntia, mikä ei varmasti tehnyt kenellekään meistä pahaa. Nyt olo on vähän sellainen, että onpa tullut oltua pihalla kirkkaassa valossa, kumarreltua ja kyykittyä aivan riittävästi. Eli huippaa ja silmät tuntuvat oudoilta. Taas toivon, ettei se tarkoita mitään. Viikkohan tässä on mennytkin edellisestä epikohtauksesta. Mikkoa olen kieltänyt sanomasta minulle enää, jos haisen epikohtaukselle, jotta tietoisuus mahdollisuudesta ei provosoi kohtausta tulemaan. No tänäänkin on mentävä nukkumaan suhteellisen aikaisin. Ehkä katson vielä ruokaohjelman Intiasta. Ja onneksi ennätin olla pitkälläni parikymmentä minuuttia, ennen kuin Iida tuli hoidosta, joten eiköhän se vähän auta tilannetta.
Päivän positiivisia ovat todella hieno sää ja kevyttoppahousut mahtuivat jälleen päälle. No olivathan ne todella piukeat, mutta kuitenkin pystyin käyttämään niitä ulkona. Uskallan ehkä laittaa kunnon toppahousut kesäteloille. Ehkä... Tosin, jos Mikko suostuu viemään meidät mökille, niin siellä saatan toppahousuja tarvita nykyisellä lämpösäätelyllä, etenkin jos kesä on yhtä kylmä kuin viime vuoden alkukesä. Iida on kysellyt jo pitkään (tänäänkin monta kertaa eri vaiheissa päivää), "koska mennään mökille?" ja "haluan mökille".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti