Lauantai aamuna heräsin lopullisesti vasta kymmeneltä aivan takussa. Taisin todella tarvita unta. Toki väsyttäviä lääkkeitäkin on useita. Herätessäni naama hehkui kirkkaan punaisena. Tänä aamuna heräsin kahdeksan maissa suhteellisen virkeänä, naama normaalin värisenä, vaikka edellis iltana lämmitetty sauna oli kuumentanut mun huoneeni ylikuumaksi (jouduin jopa luopumaan osasta villojani). Erona öissä oli se, että en ollut toisena yönä ottanut nukkumislääkettäni. Voisiko siis se aiheuttaa allergiaa... Tosin juuri luin vertaistukifoorumilta, että jollekin sytostaatti oli aiheuttanut kasvoille ihottumaa pari päivää kuurin loppumisen jälkeen, joten mahdollisuuksia on monia. Täytyy kokeilla Ketipinoria välillä ja sitten taas kokeilla olla ilman.
Lauantaina käytiin Iidan kanssa pyöräilemässä ja Iitunen esitteli kaikki kolmevuotiaan temput matkalla: vetkuttelun, passaamisen odottelun (laiskana olemisen), vauhdin hurman, kilpailuhenkisyyden, ilosta hihkumisen jne.
Illasta olin syömässä Sorjan kanssa kevät karonkassa. Oma osallistumiseni loppui suhteellisen aikaisin, vaikka hauskaa olikin. Toki en suunnitellutkaan jatkavani ruokailun jälkeen minnekään muiden kanssa. Porukassa oli kuuma ja hetken pelkäsin epilepsiankin iskevän, joten jouduin heittämään piponkin pois päästä. Ei tuo tukka kovin kaunis komistus ole, mutta pääsinpä mukaan, eikä lopulta mitään erityistä tapahtunut. Pääsin lisäksi esiintymään edes kerran tänä keväänä, kun yhden kuorolaisen isällä oli samassa ravintolassa 60-vuotisjuhlat, joten kävimme laulamassa hänelle muutaman laulun. Ravintola oli Uppalan kartano, jossa oli erinomainen ruoka ja hyvin huomioivat minun monet vaatimukseni.
Tänään siivosin auton sisältä erittäin sateisessa säässä. Hieman liian raskasta se ehkä oli, mutta kun Mikko ei ole viikkojen pyynnöille antanut edes pientä lupausta, että siivoaisi minun kanssani, vaan lähinnä ilmoittanut, ettei kiinnosta, niin itsehän se täytyi tehdä. Sen verran kiero kuitenkin olin, että siivosin sen näin, kun Mikko oli poissa, mutta olihan siinä samoilla paikkeilla kuitenkin muna vanhemmat, jos olo olisi mennyt oikeasti huonoksi.
Lisäksi kävimme kokoperheen laulun ja runon konsertissa, joka oli mukava. Iida kiehnäsi kyllä tapojaan enemmän, mutta se sallittakoon noin pienelle. Nyt pieni neiti kiljuu itseään uneen isin kanssa. "Haluan äitin syliin.", "Haluan kuulla iltasadun.", "Haluan äidin luokse.", "Äitin nukuttaa lastaan." jne. Kyllä riipaisee! Raukka teki pahan arviointivirheen, kun kieltäytyi hammaspesusta. Meillä on iltasadun ehtona pitkään ollut hampaiden pesu ja tänään se ei tahtonut mennä oikein perille, joten lopulta oli viimeisen uhkauksen aika, eikä Iida edelleenkään avannut suutaan, joten nyt jäi ilman satua. Kauheahan tuota kiljumista on kuunnella, mutta pakko on yrittää olla johdonmukainen, niin seuraavan kerran kun hampaiden pesu takkuaa, niin muistaa jälleen, miten sitten kävikään. Mikko on mua moittinut epäjohdon mukaiseksi, kun saatan antaa joskus periksi, vaikka eihän protestihuudolle saisi antaa valtaa. Tämä on vasta toinen kerta kun tyttö jäi ilman iltasatua ja edellinen kerta taisi olla viime kesänä. Sen kyllä muistikin hyvin pitkään. Toivottavasti nukahtaa vetoon pian. Valtaisia haukotuksia kuuluu aina huudon välissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti