Tänään käytiin jälleen yhdessä Mikon kanssa keskustelemassa henkisen ensiavun henkilön kanssa. Itse ainakin koen, että siitä on suuri apu, koska kotona ei nyt niin kauheasti tule juteltua kuitenkaan. Arki on jollain tavalla suorittamista ja molemmat vetäytyy helposti omiin oloihinsa, kun vain mahdollisuus tulee.
Iida kun oli mummolla hoidossa, niin katseltiin kotona vielä elokuva. Kyllähän sekin jotain yhteistä on, kun mussutetaan suklaata samasta rasiasta. Ulos ei kauheasti ole tänään tehnyt mieli, kun pakkasta on kuitenkin sen verran ja viima todella inhottava. Huomiseksihan on jälleen luvattu pariakymmentä astetta, joten taitaa ulkoilut silloinkin jäädä väliin.
Muuten päivä ei nyt niin kovin tapahtumarikas ole ollut. Kyyneliä tuli vuodatettua sekä keskustelusessiossa, että puhelimessa myöhemmin, mutta niitä nyt virtaa tasaisesti muutenkin. Päiväyksellisestä maidosta tein hervottoman mannapuuron, joten huomenna voi tehdä iltapalaksi Ahvenanmaan pannukakkua. Iidan hakureissulla käytiin lyhyesti Prismassa ja ostin ainekset avokado-raakasuklaa mousseen, johon Heta antoi reseptin. Kiitos siis ohjeesta. Täytyy kokeilla jossain vaiheessa piakkoin.
Positiivista tässä päivässä on ollut vain itse oleminen. Ei ole ollut kiire minnekään. Niska-hartiaseutu on kyllä aivan takussa edelleen, joten jos saisi itsensä vähän venyttelemään ohjelmia katsoessa, niin voisi olla todella tyytyväinen itseensä. Jalkoja vähän venyttelinkin aamulla ja ne ovat olleet ehkä hieman paremmat tänään. Pieniä asioita siis tavoitteisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti