Liian touhukas eilinen ja tämä päivä

Eilen kun valitin huonoa edellistä yötä, niin nyt oneksi voin iloita yli seitsemän tunnin yöstä ilman lisälääkettä ja vain kahdella väli heräämisellä. Kuuden maissa tosin herätyksen antoi aivan järkyttävä jalkakramppi... Hyvä, että keksin, miten patjalta pääsisi ylös. Aikansa se vihoitteli, mutta onneksi kun kipu lähti laukeamaan, antoi se periksi parissa sekunnissa. Pitäisi vissiin saada keppijumpan lisäksi jonkinlainen jalkajumppa ohjelmaan. Edes venyttely. Tässäkin vain taitaa olla niin, että niskan jumin huomaa päivän aikana paremmin kuin muistaa yön krampit, jolloin jalat jäävät huomiotta.

Päivät ovat erilaisia. Eilinen touhupäivä kostautui tänään ja oli väsypäivä. Siitä huolimatta tänäänkin touhusin liikaa (nyt on aika sekava olo ja pelkään epikohtausta), ja käytiin kävelyllä niin, että askelet tulivat täyteen, mutta mitään toivoa ei ollut ajatellakaan toista kävelyä tälle päivää. Keppijumpan tein kolmesti ja sain jalkojakin jumpattua ja venyteltyä kahdesti.

Toisen kerran käytiin ulkona Iidan muskarin jälkeen, kun isu toi Iidan synttärisukset kokeiltavaksi jo etukäteen. Isu teki latua ja Iida kulki perässä. Taisi kaatuakin vain kertaalleen. Jalkojensa laahaaja neidille aivan paras laji. 

Kokeilin myös ensimmäistä vihermössöä omasta päästä, josta tuli katastrofi. Kyllä mä sitä saan syötyä, mutta Mikko valitti koko illan kuinka maku nousee ylös ja Iidalle koitui kova pättymys, kun ei se maistunutkaan yhtä hyvälle kuin isun tekemät hörskynmörskyn salaatit. Nyt täytyy odottaa keittokirjan saapumista ja jatkaa sitten kokeiluja. Jääkaapissa tämän päiväistä on mulle koko viikonlopuksi, kun olen ainoa joka pystyy sitä syömään. Onneksi puolukkavispipuuro sai paremman vastaanoton iltapalalla.
Tänään tuleva esimieskin oli vastannut alustaviin kyselyihin töihinpaluusta. Mua kehotettiin toipumaan kunnolla ensin, joyen toivoisivat ilmeisesti mun pysyvän sairaslomalla hoitojen loppuun. Ei se ehkä hölmömpi idea olisi nyttemmin ajateltuna. Ehtisin oikeasti kuntoutua ja voisihan sen ottaa lomanakin. Pääsisi mökille koko kesäksi etenkin jos Mikkokin on edelleen työttömänä. Vaikka töihinpaluussa himottaisi nimenomaan arkeen paluu. Toisaalta kaikki pitäisi ottaa riittävän rauhallisesti, jotta ei tulisi ikäviä takapakkeja. Se oli kuitenkin kiva, että suoraan sanottiin viran odottavan minua, niin ei ole siltä osalta paineita. Alan itsekin kallistumaan pitkään sairaslomaan ja rauhalliseen kuntoutumiseen niin fyysisesti että psyykkisestikin. Tällaisena väsyneempänä päivänä etenkin on vaikea kuvitella itseään mihinkään stressin keskelle, vaikka fyysisen kunnon saisikin paremmaksi. Pitäisi varmaan saada se pääkin oikeasti kuntoon ennen töihin paluuta. Tässä on vielä monta asiaa käsittelemättä.