Yöt ovat palautuneet takaisin kuuden tunnin mittaisiksi viikonlopun hurjan reilun seitsemän tunnin yön jälkeen, mutta aivan tyytyväinen olen näihinkin. Aamulla oli energiaa jälleen reilusti ja tulikin touhattua kaikenlaista. Keittiössä menee nyt aika paljon aikaa kaikkien idätysten ja muun säädön kanssa, mikä liittyy ruokavalion muutokseen. Ei tästä mitään tulisikaan, jos vanha arki töissäkäynteineen olisi päällä. Eilen illalla söin hedelmäiltapalan lisäksi pähkinöitä melkoisen määrän, eivät selvästi ole aivan paras yhdistemä. Ainakin maha vähän protestoi asiaa. Hellaton kokki kirjassa sanottiinkin, että hedelmät kannattaa syödä omana aterianaan hedelmäsokerin vuoksi ja tätä neuvoa varmaan tyydyn noudattamaan kokonaisia hedelmiä syödessäni. Ilmeiseti asia on hieman eri, jos hedelmät ovat muiden kasvisten kanssa esimerkiksi mehuna.
Huomenaamulla on sitten tiedossa raakaversio tattaripuurosta. Tarkoitus oli tehdä sitä tänään lounaaksi, mutta koska epäilin tattarini itämistä, en ollutkaan valmistellut muita aineksia, joten nyt Mikkokin joutuu/saa syödä keitetyn puuron sijasta vähän kylmempää versiota. Kuulosti kyllä hieman epäilevältä kun asian ilmoitin hänelle. Raakaa ruokaa kun pureskelee, niin ainakin aikaa siihen saa kulumaan. Lounaan syöminen kerti tunnin, kun mukana oli kaalia, porkkanaa ja ituja. Olen aina ollut ruuan hotkija, joten nyt joudun oikein opettelemaan ruuan riittävää pureskelua. Pureskelu on kuitenkin erityisen tärkeää raakaravinnon käyttäjälle, jotta ruuansulatus käynnistyy riittävästi jo suussa. Lounaan yhteydessä oli myös jännä huomata, kuinka ruisleivänkin syöminen kasvisten kanssa herätteli pientä sokerihimoa. Olisi valtavasti tehnyt mieli mennä sulattamaan jotain herkkua pakkasesta, mistä vielä löytyy kaikenlaista herkkua. Mutta sain pidettyä itseni kurissa ja nuhteessa. Nyt ei auta antaa pikkusormeakaan sokerille ja valkosille jauhoille, jotta elimistö olisi mahdollisimman tulehdusvapaa kun sytostaattikuurit alkavat.
Mutta takaisin päivän touhuihin. Siivousta tietenkin kuuluu vähän joka päivään ja meillä pyykkiä tuntuu syntyvän valtaisia määriä. Kaiketi se on tuo ipana, joka tähän vaikuttaa melkoisesti. Joka tapauksessa aamun sisätouhujen jälkeen lähdin yksinäni kiertämään vakiolenkkini. Tämä on ollut melkoisen iso peikko, koska en ole viikkoihin käynyt missään yksin huonokuntoisuuden vuoksi. No rehellisesti sanottuna epäilin kyllä matkalla, mahdanko päästä kotiin saakka ilman, että joudun soittamaan Mikon kävelemään vastaan. Mutta niin vain selvisin ja askeltavoitekin täyttyi. Itsensä väsyttäminen toisaalta tuntui järkevältäkin, koska täytyyhän niitä rajoja vähän koetella. Matkan laahustin hitaasti ja mielestäni oikein kiltisti. Lenkin jälkeen olin reilun tunnin sängyssä torkkumassa ja lukemassa kirjaa ja sen jälkeen katsoin pitkän elokuvan syödessä. Rankan reissun jälkeen panostin siis lepoonkin ainakin enemmän kuin eilen. Keppijumpan olen tehnyt pariin kertaan tänään.
Iidan hoidon jälkeen käytiin yhdessä Nurmon kirjastossa. Täytyy jossain vaiheessa käydä pääkirjastonkin hienolla lastenosastolla, vaikka Nurmon lastenosastokin oli oikein mukava positiivinen yllätys. En ollut siihen aiemmin tutustunut. Ilta meni Iidan kanssa leikkien duploilla ja luettiin pari lainakirjaa. Lainakirjat toimivat Iidan leikissä kyllä ensisijaisesti kivinä, joista teki polun eteiskäytävälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti