Vähän liikaa touhaamista

Tänään sitten intouduin aivan liikaa tekemään kaikenlaista ja se kostautui ehkä puolen minuutin epikohtauksella. Olin jo ehtinyt innostua mielessäni, kuinka edellisestä oli mennyt pari viikkoa. Onneksi kohtaus tuli, kun Mikko oli paikalla, koska vietin Iitulin kanssa reilun tunnin kahdestaan kotona vähän aikaisemmin. Tosin tunnistin tilanteen niin aikaisin, että luultavasti Iidankin haliminen olisi sen pystynyt lopettamaan. Mutta parempi näin kuitenkin, jolloin Iida pääsi helpommalla. Muutenkin hän kyselee usein saako äiti kohtauksen, ja on nyt roikkunut todella tiiviisti mussa ja kertonut kuinka äitiä tulee ikävä. Sydäntä raastaa!

Yöllä oli tullut valtavasti lunta ja menimme aamupäivällä heti tekemään lumitöitä. No itse lapioin vain postilaatikoiden edustan ja muuten lähinnä seurasin Iidan möyrimistä lumessa. Käytiin tekemässä lyhyt pulkkailu mun vakio lenkillä ja pihallahan oli aivan mahtavaa ja toi 1400 askelta. Mun vaihto-oppilasvuoden isäntävanhemmilta tuli pari päivää sitten joulupaketti, jossa oli Iidalle ylisuuria paitoja ja  pari Frozen pipoa. Nyt meillä on melkein samanlaiset pipot. Muuten paketissa oli jälleen läjä elokuvia, joista osa lastenelokuvia. Saa nähdä onko siellä tänä vuonna jotain, joka jää itselle pysyvämminkin, vai pistetäänkö eteenpäin kaikki. Olen ihmetellyt heidän intoaan laittaa elokuvia aina lahjaksi. Ajattelevatko he, että ne ovat siellä niin paljon halvempia vai luulevatko he, ettei täällä pyöri samat elokuvat oikeilla tekstityksillä. Toki voin myöntää, että elokuvallinen sivistyksen oli nolla kun asuin heidän luonaan, eikä sitä voi edelleenkään kovin hääviksi kuvata.

Ulkoa tulon jälkeen tein ruuan. Taas yritin ruskeaa kastiketta, joka näytti kamalalta, mutta onneksi maistui aivan hyvältä. Ruskea kastike on mun suuri perusruuan murheenkryyni. Jälkkäriksi tein hieman sovellettuna Ahvenanmaan pannaria mannapuuron jämästä ja samalla uunin lämmityksellä huomiseksi janssonin kiusausta, jotta Mikko pääsee helpolla Iidan kanssa (ja koska janssoninfile säilyke oli mennyt vähän rikki kauppakassissa eilen). Samalla pestiin pyykkiä ja keittiön raivaaminen kaiken kokkauksen jälkeen oli melkoinen operaatio. Kun päästiin kahville jälkkäriä syömään, niin olihan musta mehut aikalailla poissa. Tämän tiesin ja tunnustin, joten katsottiin Iidan kanssa elokuvia rauhassa. Toki olihan siinä vähän pyykkiä välissä levitettävä. ja kun Mikko tuli piti viikata eilen pestyt lakanat. Ja sen jälkeen kohtaus tulikin. Olin haaveillut vielä toisesta ulkoilusta, mutta se jäi luonnollisesti tekemättä. Mikkokin totesi, että touhasin liikaa, mutta eipä auttanut aamupäivällä kun oli niin väsynyt valvotusta yöstä Iidan kanssa. Taisi eilisen illan elokuva olla neidille vähän liian jännittävä…

Kaikkein suurimman osuman keittiötöistä otti alaselkä, joka on aivan seis. Samoin vasen hartianseutu on jumissa. Kyllähän tässä niin vähän on liikkunut, että ei mikään ihme jos tukilihakset jumittavat, kun oudokseltaan on paljon jalkojen päällä. Ja vielä kun Iidan kanssa pitää leikkiä lattialla, niin siitäkään ei selkä tykkää.

Kaikesta huolimatta olen tyytyväinen, että jaksoin tehdä näinkin paljon tänään ja nautin kaikesta paljon. Etenkin talvinen maisema on niin ihana! Kyllähän se nautinto sitten kostautui, mutta silti. Nyt täytyy loppuilta ottaa tosi rauhallisesti, koska koko ajan on hölmö olo. Ehkä oikeasti hyvä puoli kaikessa liikatekemisessä on ollut se, että tänään ei ole tynnyriolo, joten selän turvotus on vähäisempää kuin aikoihin. Jotain apua liikkeestä täytyy siis olla, vielä kun osaisi mitoittaa sen oikein. Olen myös yrittänyt juoda vettä enemmän. Flunssan ollessa pahimmillaan tuli juotua todella paljon kuumaa mehua, joten veden juonti unohtui kokonaan. Makeiden nesteiden juominen on varmasti pahentanut tilannetta.

Yksi asia, jonka kanssa olen kipuillut, on viimeisin äänikirjavalintani Sinuhe egyptiläinen. Olen lukenut sen joskus aikoinaan, enkä tykännyt yhtään, enkä tykkää edelleenkään. Silloin sitkeästi luin kuitenkin kirjaa, mutta nyt olen miettinyt voisinko hyppiä osia ylitse, kuten Nefer Nefer Neferiä käsittelevän osan. Mä en vain kestä! Tai ehkä jätän koko kirjan kesken ja siirryn mukavampiin kuunneltaviin.