Uuden vuoden päivä

Pitkästä aikaa oli taas heikompi yö. Vähänkös harmitti, kun olin nostanut nukkumislääkepitoisuutta jälleen lievästi ja odotukset olivan todella korkealla. Mutta ei auttanut kun jo 3.45 ottaa puolikas Imovanea ja seuraava puolikas 4.15. Ilmeisesti torkuin sen jälkeen, joten 5.15 aloitin äänikirjan, joka sitten nukutti reiluun kuuteen (Sinuhea onkin kehuttu hyväksi unilääkkeeksi, ja siltä se tuntuu). Ehkä niitä tuntejakin kertyi, mutta odotin niin kovasti nukkumislääkkeen annoksen nostamisen auttavan, ettei lisälääkkeitä olisi tarvittu.

 Ensisijaisesti mua valvotti, kun mietiskelin Iidan hoitoon menoa. Siinä vaiheessa kun olin sairaalassa oli hoidosta jaettu loma-ajan hoidontarvekyselyt ja siihen vastaamista ei osattu miettiä aivan loppuun saakka kotona. Ajatus oli, että Iida saisi lomailla kunnolla, joten koko kuukauden pätkä oli merkitty lomaksi mukaan lukien koko ensi viikko. Silloinhan ei vielä ollut mitään tietoa mun jatkohoidoista tai siitä kuinka rankkaa tämä on sekä mulle että Mikolle. Vanhempien jaksaminen on nyt niin kortilla, että pistin aamulla sähköpostia, jos Iida voisi mennä jo loppiaisen jälkeen hoitoon. Tietenkin henkilö, joka asioita hoitaa on vaihtunut juuri ja siitä on jaettu vain paperinen tiedote, jonka olinpaikkaa en tiedä, eikä nettisivulle ole päivittynyt uusia yhteystietoja. En siis saanut lähetettyä viestiä suoraan hänelle, mutta yritin laittaa riittävän monta muuta henkilöä viestin saajaksi, jos asia hoituisi jotain kautta. Jos hoidon aikaistus parilla päivällä ei onnistu, niin sittenhän asialle ei mahda mitään, mutta onpahan edes yritetty. Iidakin kyselee jo hoitoon, joten ainakin se on saanut lomailla. Alkaa kaverit vissiin olemaan aika tärkeitä.

Uuden vuoden päivä on aivan hyvä siivouspäivä. Niin ainakin päätin aamupäivällä. Sellaista täsmäiskujen tekemistähän mun siivous on, mutta tuntui ihan hyvältä liikunnalta kuitenkin vastapainoksi kaikelle istumiselle. Tulipahan vähän putsattua roskiskaappia, jääkaappia ja vessaa. Ihan imurinkin otin esiin ja jonnekin päin sillä sohaisin, mutta kovin järjestelmällistä sohimista se ei kyllä ollut. Pihalle ei viitsinyt paljoa edes yrittää kun kaikki tiet ovat niin jäässä, joten pieni siivous on varmaan korvannut ihan hyvin päivän suuret urheilusuoritukset. Urheilusuoritusta yritin illalla jatkaa kierittelemällä ja venkuttelemalla turvonnutta selkääni. Aika hankalaahan se on kun mihinkään ei turvotukselta taivu.

Kyllä me vuoden ensimmäistä päivää vähön juhlistettiin hyvällä ruualla, joulutortuilla, glögillä ja taateleilla. Leffojakin on tullut katsottua enemmän kuin tarpeeksi, joten kokonaisuudessa päivä meni enemmän levon puolelle. Illasta saatiin onneksi vähän muitakin leikkejäkin käyntiin. Tehtiin puupalikoista torneja, rakennettiin duploilla, käytiin retkellä (jossa on suihku mukana nallereppussa ja siellä nukutaan aina) ja Iida keitti meille ruokaa kuivuneista pihlajanmarjoista ja paistoi lättyjä kestoliivinsuojuksista.

Ihan mukavaa oli siis tänäänkin. Edelleen minuta on jännä, kuinka nyt jotenkin nauttii aivan erilailla pienistä kotitöistä, joista ei nyt ennen ollut niin innoissaan. Toisaalta pienistä teoista sairaan täytyy ponnistaa.