Eilen kun sain järjestettyä Mikolle vapaapäivän, niin tänään laitettiin Iida mummolle hoitoon, jotta saatiin kahdestaan katsella elokuvia. Aamupäivästä käytiin hoitamassa apteekkiasioita ja Prismassa. Kaupassa käynti meni oikein hyvin, eikä yhtään tuntunut siltä, että hyydyn kesken reissun. Kotona vaihdoin vielä lakanatkin Mikon pienellä avustuksella.
Elokuvia katsottiin tällä kertaa kaksin kappalein, kun muuten ei oltaisi pystytty syömään kaikkia herkkuja, joita oltiin varattu oheen. Ehkä se ei olisi ollut niin suuri tappio, mutta saatiinhan tekosyy vähän pidemmälle yhteiselle ajalle ja suurimmalle huville, syömiselle. Välissä käytiin vähän tekemässä lumitöitä ja vielä pienellä lenkillä. Askelia on tänään tullut siis 2800, joka taitaa olla hyvin pitkän ajan ennätys. Kahdessa erässä se menikin oikein hyvin. Harmi vain, ettei kahdesti päivässä ole aina helppo lähteä kävelemään, kun Iida vie oman energiansa, jos se pitää saada mukaan ja Vaasan reissutkin haittaavat aika paljon aikataulutusta. Ehkä kuitenkin voisi alkaa tavoittelemaan kahta lyhyttä ulkoilua päivässä jossain vaiheessa. Ainakin sitten kun säteet loppuvat. Alkuvaiheessa teinkin lyhyitä lenkkejä enemmän, mutta väsy on niistäkin vienyt osansa.
Oikein tyytyväinen olen myös siihen, että jääkaappia saatiin taas tyhjättyä vähän vanhoista ruuista. Mistään en ole tullut vielä kipeäksi, joten eiköhän ne silloin olleet vielä suunnilleen syömäkelposia. Ainakin hyvin lämmitettyinä. En olekaan joutunut pitkään aikaan heittämään paljoa ruokaa pois. Mitä pari päivää sitten laitoin ehkä viisi vuotta sitten itse säilöttyjä punajuuria pois, joiden liemi oli jo veren väristä (punajuuren sinipunasuudesta ei siis ollut tietoakaan) ja jossain vaiheessa oli pakko tunnustaa itse idätettyjen itujen maistuvan niin laholle, etten edes itse viittinyt väkisin syödä niitä sitä paria yksilöä enempää.
Tänään on siis touhuttu ja liikuttu kovasti, mutta myös oltu ja lepäilty. Ehkä tässä jotain tasapainoa siis on. Iidakin sai katsoa vielä yhden elokuvan kotiin tultuaan, joten olen ainakin töllön ääressä viettänyt aikaani ja taidan vielä jatkaa iltaa samaan malliin. Nojatuolissa rötvääminen ei vain taida tuota turvotusta oikein auttaa selän puolella...
Tekstisi kuulosti energiseltä ja iloiselta, ja paljon oli askeleitakin kertynyt. Ihanaa, että saitte Mikon kanssa kunnolla kahdenkeskistä oleiluaikaa. Levollista yöunta ja mukavaa sunnuntaipäivää! t. Annika
VastaaPoista