Prinsessan syntymäpäivä

Yö meni miten meni. Ehkä noin viisi tuntia sain unta peruslääkkeellä, jonka jälkeen pidensin kahdesti unta imovanen puolikkailla. Kokonaisuus tuli sinne 6.5-7 tunnun nurkille. Olo oli aamusta asti vähän kehno. Taisin jännittää edessä olevaa päivää aika paljon, vaikka oma osani oli suunniteltukin hyvin vähäiseksi. Lähinnä tarkoitus oli, että olen paikalla ja autan Iitua kahvipöydässä, mutta en siihenkään pystynyt, kun keittiön tuolit tuntuivat liian huterilta. Tässä meidän synttäri prinsessa Intiasta joululahjaksi saamassaan mekossa.

Perheen flunssat eivät vain tunnu antavan periksi. Mikko oli jälleen eilen voipunut ja poskiontelot turvoksissa. Iitu ehti pari yötä yskiä kovasti, mutta oli eilen hieman parempi. Ja itselläni on kurkku taas kipeä ja nenä vuotaa. Missään vaiheessa en kokonaan lopettanut värillisen rään niistämistä itkuniistojen yhteydessä, vaikka nenä ei valunutkaan enää solkenaan. Viehän tämä flunssakin niitä vähiä voimia, joten tympeää on.

Eilistä epikohtausta mietiskelin myös, kuinka kieroutuneesti sitä melkein jo odottaa, kun selvästi oireita alkaa kertymään. Kohtaus kuitenkin laukaisee tilanteen ja olo normalisoituu kerralla. Eihän niitä saisi kuitenkaan tulla, joten pelkäämpä, että lääkeannoksia nostetaan taas, kun perjantaina on soittoaika neurologille... Tai ainakaan neurologi ei anna aloittaa kortisoniannoksen purkua, kuten sädehoitolääkäri taas neuvoi.

Kakku saatiin koristeltua yhteistuumin ja kermakin riitti, vaikka sitä pelkäsin aika kovasti.

Onneksi synttärit järjestettiin vanhempieni luona, sillä mistään ei kyllä olisi muuten tullut mitään. Olin melkoisen huonovointinen jälleen tänään ja otin jopa pahoinvointilääkkeen huonoimpaan olooni. Vieraina olivat Iidan isovanhemmat ja kummit perheineen. Ihana oli nähdä tärkeitä ja rakkaita ystäviä, mutta eihän se ilman itkuja sujunut. Muutenkin lapsen syntymäpäivä herättää kovasti tunteita ja tässä tilanteessa ne on vielä äärimmäisen ristiriitaisia, sekavia ja tulevaisuus tuntuu niin epävarmalta. Kova päivä oli, mutta onneksi oma olo kuitenkin koheni iltaa kohden ja käytiin hieman pihallakin.

Mukavaakin tietenkin oli. Meillä oli ohjelmassa tietenkin syömistä ja viimein valettiin niitä uuden vuoden tinojakin. Iidan tinassa oli meidän perheen rahat. Mikko sai kissan (onkohan tämä nyt merkki toteuttaa yksi suunnitelma). Mun tina meni neljäksi osaki, joten varmaan monenlaisia asioita tapahtuu tänä vuonna. Eikä niistä kai mikään niin negatiivinenkaan ollut. Mukana oli tonttu, merihevonen, sieni ja sitten jokin epämääräisempi tulkittava. Veikkauksia oli haamusta purjeeseen ja hahmoon, jolla oli valtavan iso maha (sopii kyllä muhun tällä hetkellä tässä turpeudessa).

Liikunnat jäivät tietenkin aika vähälle tänään. Aamulla ehdin tehdä yhden keppijumpan, jalka/selkäjumppaa ja venytellä hieman. Nyt illalla en taida pystyä enää, koska sen verran rankka päivä on takana. Päivän kipulääkkeen unohdin ottaa ja se tuntuu nyt jomotuksena päässä, vaikka iltalääkkeen otinkin ihan kiltisti. Tunnepitoinen päivä vain aina lisää päänsäryn riskiä, joten oli huono päivä unohtaa lääke. Huomenna uusi viikko jälleen ja toivottavasti olo vähän kohenisi. Alkaa tympimään tämä huonokuntoisuus, kun halu olisi tehdä kaikenlaista pientä edes.