Viikonloppuhoidossa

Olihan se luksusta olla kutakuinkin täyshoidossa viikonlopun ylitse. Lauantaina Mikko heitti meidät Kasperiin aamupäivästä ja lähti kotiin nauttimaan vapaapäivistään. Oli kuulemma outoa nukkua yksinään, joten ikävä kyllä se osuus ei mennyt nappiin, mutta muuten taisi nauttia mitään tekemättömyydestään ja yksinäisyydestään. Iida ainakin sai raivarin Kasperista lähdettäessä ja kotiin tultaessa, joten ne taisivat karistaa vähäisenkin ikävän aika nopeasti.

Iida leikki ukin kanssa, katsoi Maija Poppasta ja Pekka Töpöhäntää. Lauantaina pihailtiin tunnin verran ja sunnuntaina puolitoista tuntia, mikä oli oikein mukavaa kaikkien näiden sisäpäivien jälkeen ja molempina päivinä innostuin tekemään hieman lumitöitä. Putsasin lähinnä ovien edustoja lapiolla ja harjalla ja yritin ottaa kevyesti. Ukki kasasi Iidalle pulkkämäkeä lauantaina, josta neiti laski kokonaiset kaksi kertaa molempina päivinä. Iida hiihti myös molempina päivinä kierroksen pihaan tehdyllä ladulla ja hyvin neiti hiihtääkin. Perjantaina olivat isun kanssa hiihtäneet jo saman lenkin, joten harjoitusta tulee koko ajan ja touhu muuttuu mielekkäämmäksi on oppii lisää. Itse kuorsasin lauantaina lyhyet päikkärit ulkoilun jälkeen. Paino sanalla kuorsasin. Turvotus on taas lisännyt kuorsausta, mikä on niin ärsyttävää, kun siihen itsekin herää. Sunnuntaina ei unta tullut, mutta lepäilin pitkään kuitenkin.

Illalla Iida innostui kävelemään ukin kanssa juoksumatolla noin 800 m. Toivottavasti tämä innostus säilyy ja temppu uusitaan toisenkin kerran, koska juuri sitähän Iida tarvitsisi fysioterapeutin mukaan. Itsekin mietin, että voisin joskus kävellä hissukseen matolla. Siitä olisi ainakin helppo siirtyä lepäilemään ja kun sen laittaa riittävän hitaalle, niin ei pääse kovempaa... Muutenkin vanhemmilla olo on paljon suurempaa kuntoilua, kun talo on kaksikerroksinen. Pohkeet ovat nyt ihan rasituksesta aika kipeät, kun raputtua tulee väkisinkin aika paljon.

Yö meni meillä hyvin. Iida nukkui isun kanssa Ainun (siskon) huoneessa ja minä omassani. Vähän meni nukkumaan meno Iidalla myöhäsemmäksi kuin kotona, mutta nukahti hyvin. Sen jälkeen aikuiset kastoivat vielä vähän elokuvaa, joivat inkiväärijuomaa ja yhteentoista mennessä olin itsekin päässyt onneksi nukkumaan saakka. Itsekkästi ajateltuna oma nukkumaan meno pysyi onneksi rytmissä. Yön aikana heräsin aika monta kertaa suun kuivumiseen (kuorsaus) ja vessaan, mutta nukuin seitsemään saakka ilman lisänukahtamislääkettä. Yön pituus oli varmasti yli seitsemän tuntia, joka on aika pitkän ajan ennätys. Aivan mahtavaa! Heräsin juuri ennen kuin Iida tuli herättelemään. Itsenäinen tyttö oli jo käynyt potalla kakalla ja pyyhkinytkin nätisti. Käytin kuitenkin neidin pikasuihkussa. Iso tyttö siis, josta voi olla ylpeä!

Olen saanut nyt jonkin verran lisättyä elävää ravintoa ruokavaliooni. Aamupuuroon olen liottanut auringonkukansiemeniä ja seesaminsiemeniä sekä käyttänyt hedelmiä ja marjoja (näitä toki aiemminkin). Iltapalana olen syönyt pelkkiä hedelmiä, jolloin ruuan määrä on myös pysynyt maltillisempana. Oikeastaan oma olo on jo näillä muutoksilla ollut vähän parempi. Toki olen syönyt lämpöistä ruokaa ja leipääkin, mutta pienin askelin kohti suurempia elävänravinnon määriä ja vähemmän kaikenlaisia jauhoja sekä tärkkelystä. Olen miettinyt, että aamupuuro ja Iidan hoidon jälkeinen ruoka voisivat olla niitä kypsennettyjä ja lounas sitten raaempi. Toki tästä voidaan poiketa ja niin varmasti tapahtuukin, koska samaan aikaan olen suunnitellut, että käytäisiin edes joka toinen viikko Mikon kanssa yhteisellä lounaalla ulkona. Tietynlaista yhteistä laatuaikaahan sekin olisi.

Mehulingon aion nyt hankkia lisäosana hienoon monitoimikoneeseeni, jotta saan tehtyä tuoremehuja helpommin esimerkiksi porkkanasta. Harmi, että meidän talonyhtiö on niin pieni, ettei erillistä biojätteen keräystä ole pakko olla jätehuoltomääräysten mukaan, koska biojätteen määrä on jo nyt kasvanut meidän perheessä melkoisesti. Onnellisena totesin, että viime syksynä mehuasemalla tehty ja pakastettu omenamehuhan on sokeritonta tuoremehua, jonka käsittääkseni pitäisi sopia raakaravinnon osaksi. Sitähän voi käyttää vaikka smoothieiden pohjaksi ja juoda toki muutenkin. Meillä on kyllä melkoisesti keitettyjä sokeroituja viinimarjamehujakin pakkasessa, jotka eivät sitten olekaan enää mulle sopivia. Mutta pikku hiljaa nekin varmaan kuluu Mikon ja Iidan käytössä ja onneksi sellainen mehu ei ensimmäisenä pilaannu vuosikerta tuotteena. Ensi kesänä täytyy siis pakastaa kaikki mahdollinen marjoina, vaikka vievätkin enemmän tilaa.

Viikonloppu meni kaikkien puolesta sen verran mukavasti, että seuraavaa kertaa suunnitellaan jo heti ensi viikonlopuksi.