Iida meni yökylään ensimmäistä kertaa

Eikös 5.15 ole aivan sopiva aika herätä ruhtinaallisten 6,5 tunnin yöunien jälkeen. Ei se ainakaan pahalta tunnu. Ainahan voi toivoa pidempiäkin unia, mutta kyllä tuollakin jo menee. Muuten päivä on ollut todella takkuinen. Aamulla sain tehtyä jalkajumppaa ja keppijumppaa ja vähän touhuttuakin, mutta kun Iida vietiin puolilta päivin mummolle yökylään ja siitä jatkettiin Prismaan, olin lähes varma, ettei kaupasta päästä ulos ilman suurempia onglemia. Mutta löntystellen saatiin kuitenkin asiat hoidettua (päivän positiivinen!) ja mä istuskelin aluksi penkeillä, kun Mikko kävi toisessa päässä rakennusta luontaistuotekaupassa. Askelet eivät tällä kertaa täyttyneet kauppareissulla, mutta varmasti päivän aikana kuitenkin. Ja päivät kun ovat erilaisia, niin se täytyy vain sallia ja olla hissuksiin tänään, jotta huomenna jaksaisi paremmin Iidan synttärikutsuilla..

Unohdinkin kertoa eilen, kuinka mukavat asiat toiaalta vievät mukanaan lliiankin tehokkaasti. Vaikka olin tosi väsynyt eilenkin, niin teinpä vain toisen lumiukon tänä talvena. No nyt molemmat lumiukot ovat aika huonossa jamassa, kun ulkona on niin lämmin, mutta pystyssä kuitenkin.

Meillä on ollut oikein mukava päivä kahdestaan Mikon kanssa. Ollaan touhuiltu yhdessä kaikenlaista pitkästä aikaa (päivän todella suuri positiivinen!). Kerrankin niin, ettei molemmat tai toinen sulkeudu oman koneen, kännykän tai tabletin ääreen heti kun katse välttää. Tehtiin muun muassa raakasuklaata ostamastani valmispaketista, katsottiin True Detective jaksoja levoksi touhuilujen välillä, syötiin porkkanoita ja tietenkin niitä raakasuklaa paloja (Kyllähän ne menettelee. Tavallaan hyviäkin, kun riittävät vähästä ja pitäisipä olla teveellismpää), täytettiin synttärikakku huomiselle ja nyt olisi vielä tarkoitus jatkaa iltaa jollain leffalla. Muutenkin tänään on ollut täydellinen yökyläpäivä Iidalle, sillä oikeasti en olisi selviytyisi kaikesta tarvittavasta ilman toisen apua ja Iidan ollessa paikalla vie hän helposti toisen vanhemman kokonaan. Iidakin oli onneksi innoissaan ja valmis ensimmäiseen yökyläreissuun. Alunperin yökyläilyä suunniteltiin, kun Iitu herätteli Mikkoa niin usein ja kuitenkin molemmat vanhemmat tarvii nyt paljon unta. Enkä mä uskaltaisikaan nukkuakaan yksinäni Iidan kanssa vielä.

Vähän jännittää huomiset synttärit ja olen niin onnellinen, ettei niitä järjestetä meillä vaan mun vanhemmilla. Täytyy varmaan tiukasti pitää oma takapuoli sohvassa ja pyytää muita huolehtimaan asioista. Eilen ei tullut epikohtausta ja toivotaan, että tänäänkin pysyvät poissa olosta huolimatta. Onhan noita kohtauksia estäviä konstejakin alkanut kertyä, joten yritetään auttaa tilannetta hieronnalla ja lämmöllä. Ja onneksi iltaa kohden olo tuntuu muutenkin paremmalta, joten on tullut lepäiltyäkin kaikesta huolimatta. Ehkäpä  yksi päivän positiivisia asioita onkin se, että alan tunnustamaan omien voimien vähyyden toisinaan ja yritän ottaa päivän sellaisena kuin se tulee. Ei siis keppijumppaa tänään, vaikka hyvää tekisi kropalle, niin pää ei kestä. Huomenna uuteen jännittävään päivään siis, joka alkaa toivottavasti pitkillä rauhallisilla unilla ja kakun koristelulla.

Ja tulihan se kohtaus sieltä. Aika jännä ensioire oli vasemman posken turpoaminen ja hehkutus. Pakko sen oli liittyä kohtauksen tuloon, vaikka tuntui allergiselta rektiolta, mutta ei kai allrgia näy vain toisella puolella ja turpoaminen tapahtui nimenomaan vasemmalla, missä oireet aina tuntuu ensin. Tätä kohtausta nyt on toki odotettukin jo hetki.