Vaikka lääkäri olikin sitä mieltä, että hoidot tuskin tekevät mulle valtavia sivuoireita, niin kyllä ne ihan riittäviä ovat. Hieman jännitti taksimatka kotiin. Ensinnäkin muutaman tunnin syömättömyys tekee oman jännityksensä huonon olon suhteen, vaikka normaalisti 3,5 tuntia ei nyt olekaan aika eikä mikään. Tänään oli jo tutuksi tullut taksikuljettaja, joten hänelle oli helppo sanoa jo etukäteen omista epäilyksistä ja peloista hoitojen jälkeisestä voinnista. Ja kyllähän eväiden syönnin jälkeen sain ottaa uuden pahoinvointilääkkeen ihan varmuudeksi ja matkan aikana ehti tulla aika hömelö olo, joka käsittää ihon puutumista ja vain sellaista epämääräistä outoa oloa. Onneksi kotona oli lämmitettäväksi vanhoja jämiä niin sai syödä kunnolla ja sitten mennä kuuntelemaan äänikirjaa eli nukkumaan. Mitään hajua ei ole siitä mitä kirjan alkupuolella on tapahtunut, joten hyvin toimi rauhottavana. Päänsärkyä on myös ollut nyt enenmmän, joka varmaan aiheutuu hoidoista, mutta onneksi on tehokkaita kipulääkkeitä. Suhtautuminen lääkkeisiin on kyllä muuttunut sairauden aikana. En pahemmin epäröi ottaa kipulääkettä, nukkumiseen liittyviä lääkkeitä tai pahoinvointilääkettä jos niistä vaan jotain apua on. Tänään lääkedosettia täyttäessäni laskin, että päivittäin otan säännöllisesti 8 lääkettä ja lisäksi kategoriassa "tarvittaessa" on neljä lääkettä, joita käytännössä kuitenkin otan päivittäin... Tässäpä kuva pienestä päivittäiarsenaalistani.
Viime yönä nukuin koko yön pelkillä nukkumiseen tarkoitetuilla rauhottavilla, enkä ottanut lisää nukahtamislääkkeitä yön aikana. Ehdottomasti positiivinin asia! Lisäksi olin varautunut omalla patjalla olohuoneen lattialla, jolle olisin voinut tulla kuuntelemaan äänikirjaa tai lueskelemaan, jos uni olisi pysynyt poissa, mutta minäpä nukuin.
Tänään on kolmas päivä ilman pientäkään epikohtausta (vielä on tunteja jäljellä, joten täytynee koputtaa puuta), mutta toivotaan parasta.
Eilisissä positiivisissa olisi voinut myös olla, että sain kirjoitettua englanninkielisen joulukirjeeni Amerikan vanhemmilleni viikonlopun aikana. Mutta sopii ilo tällekin päivälle, kun sain aamulla kirjoitettua saksalaiselle kaverille englanniksi pitkän viestin. Englannin tuottaminen on muuttunut hankalammaksi, joten saavutus on oikeasti kova. Sen sijaan ruotsi on aina ollut hankalampaa, joten ilmeisesti sen vuoksi ruotsi tuntuu edelleen yhtä hankalalta. Vaasan huonekaverini oli ruotsinkielinen, joten olen jonkin verran mesettänyt hänelle ruotsiksi. Sairaalassa puhuimme vain suomea, enkä varmaan pystyisikään tuottamaan ruotsia puhumalla, kun en koskaan ole sitä ennemminkään tehnyt.
Tänäänkin tein kaksi lenkkiä (1880 askelta).
Keittiön pöydällä on ollut nyt pari viikkoa keskeneräinen palapeli, jonka taivas tuottaa tuskaa. Sen haluaisin tänään vielä valmiiksi, jotta saan sen häiritsemästä pöydältä ja voin sitten aloittaa jälleen uutta. Muutenkin tuohon palapeliin liittyy aika huonoja tuntemuksia, koska olin tehnyt sitä hyvin intensiivisesti ennen kouristuskohtausta ja varmaan osa lihasten jumeista johtui siitä. Joten huonot muistot pois ja uusia tilalle. Sorjan levy soi taustalla, niin eiköhän se tule Sorjan voimalla valmiiksi.
Tänään olen muutenkin kuunnellut Sorjan joululevyä. Ja kyllä vain se on hyvä! Kiva saada vähän laulaa mukana edes kotona. Ja nyt kun itse ei ole laulamassa, niin suhde kappaleisiin on selvästi muuttunut ja lempparitkin vaihtuneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti