Uudenvuodenaatto

Aamupäivä meni tänään mukavasti pieniä kotitöitä touhuillen. Tänään oli tuttu taksikuski, mutta kiltisti sanoin haluavani torkkua, mikä taas oli järkevää. Paluumatkalla jopa nukahdin Ylistaron ja Hyllykallion välillä aivan yllättäen. Eiliseltä siirtynyt sairaanhoitaja-aika toteutui tänään ja sain uusittua pari reseptiä. Myös nukkumislääkkeen uusinta onnistui yllättävän kivuttomasti. Kävi ilmi, että lääkäri oli unohtanut tehdä reseptin. No sehän on vain inhimmillistä.

Koska nukuin lyhyet päikkärit taksissa, niin menimme pihalle tekemään lumiukkoa palattuani. Lumi oli vähän haastavaa eikä siitä palloja saanut, mutta tulihan kuitenkin jonkinlainen lumiukko Iidalle. Vähän oli hankala saada suuta pysymään päässä kun pihlajanmarjat olivat pehmeitä ja pää kova. Kivistähän suun olisi saanut kyllä, mutta Mikko ei halunnut tuoda kiviä nurmikolle ruohonleikkurin teriin pyörimään. Niin sitä pitää talonyhtiön puheenjohtajan miettiäkin.

Illalla käytiin lasten ilotulituksessa. Vähänitseäni jännitti, miten reissu menee omalta osaltani, kun iltapäivästä hömelö ja puutunut olo lisääntyi tasaisesti. Kuitenkin koen, että sairauden myötä on pakko tehdä asioita heti, jos vain ikinä pystyy, sillä kukaan ei voi mulle taata, että seuraavaa uudenvuodenaattoa Iidan kanssa tulee. Sehän tässä kamalinta onkin. Myös mummo ja pappa tulivat mukaan raketteja katsomaan ja viettämään iltaa kanssamme. Matka keskustaan oli aika paha, sillä parina viime päivänä olen saanut uuden oireen valoyliherkkyydestä. Pimeässä katuvalot ja muiden autojen valot ottivat kovasti silmiin, joten pakko oli pitää silmiä kiinni ja ottaa kiristävät silmälasit ja pipo pois päästä. Pihalle päästyä olo kuitenkin helpotti ja pääsimme jäisistä jalkakäytävistä huolimatta ehjin nahoin hyville paikoille katsomaan ilotulistusta. Iida tykkäsi kovasti raketeista, vaikka ääni oli kuulemma liian kova. Viileämpi ilma ilmeisesti laski turvotusta naamasta sen verran, ettei rakettien katsominen tuntunut pahalta, vaikka autossa valot tuntuivat kamalilta. Eli naaman turvotus selvästi liittyy hölmöön oloon ja valoyliherkkyyteen. Ikävä kyllä vasen puoli tuntuu jälleen puutuvan ja näkökenttä hämärtyvän...

Kotiin tultua poltettiin muutama sädetikku, joita itse olen aina rakastanut. Ikävä kyllä niillä piirtäminen ei tuntunut hyvältä silmissä, joten sitä en voinut paljoa harrastaa. Vain vähän Iidan mieliksi. Kovasti olisin halunnut sulattaa tinaa ja ennustaa uutta vuotta, mutta sitä ei saatu onnistumaan millään keinolla meidän induktioliedellä, joten ehkä meidän alkuvuodesta täytyy käydä isulassa sulattelemassa takkavalkealla tinat ja katsella tulevan vuoden ennusteita. Ei kai muutaman päivän myöhästyminen kovasti haittaa. Ilta päätettiin perinteiseen uudenvuodenaaton iltapalaan eli nakkeihin perunasalaantin kera. Eilen leivottu kakku syötiin myös lähes pois. Iida nukahti jälleen nopeasti ja toivottavasti pysyykin unessa, vaikka ulkoa kuuluukin jatkuvasti pauketta.

Nyt alkaa jälleen neljän päivän loma sädetyksistä, jonka jälkeen vielä kahdeksan kertaa jäljellä. Voiton puolella ollaan, mutta kyllä odotan jo kovasti Vaasassa käyntien loppumista. On tämä niin rankkaa ollut, etten kenellekään toivoisi vastaavaa. Ja en tiedä vahvistaako tämä ihmisenä yhtään millään lailla. Ainakaan itse en olisi piitannut tällaisesta vahvistuksesta, vaan olisin ollut ihan tyytyväinen vähemmälläkin koettelemuksella. Etenkään kun tämä ei tule loppumaan koskaan osaltani, vaan aina saa odottaa jännityksellä kontrollien tuloksia. Edelleen toivotaan siis nopeaa syöpähoitojen kehitystä, jotta niitä vuosia olisi mahdollisimman paljon edessä. Ja kyllä huomaa, että säteitä on taas ollut muutamana päivänä kun ajatukset ovat jälleen väsyneempiä ja synkempiä, vaikka tänään on ollut niin paljon mukavaakin puuhaa.

Joka tapauksessa toivon meidän perheelle ehdottomasti parempaa vuotta 2015! Olihan 2014 vuodessa paljon hyvää, mutta kyllä tämä loppu vuosi vei pohjan monelta suunnitelmalta, haaveelta ja paljon odotetulta asialta. Toivottavasti niistä jokin vielä toteutuu 2015 vuonna tai myöhemmin. Ensi vuosi taitaa vielä mennä niin paljolti hoitojen kanssa painiskellessa, että kaikki jää nähtäväksi. Mutta silti toivon parempaa vuotta ainakin tähän loppuvuoteen nähden.

Hyvää vuotta 2015 kaikille.