Jälleen aloitan yön kuulumisilla ja voin todeta, että typerä minä. Kaksi nappia toi unen melkein neljään (veikkaus). Meillä on kyllä suhteellisen isoilla numeroilla näkyvä herätyskello, mutta olen liian sokea nähdäkseni sen antamaa aikaa ehkä kolmen metrin päästä sängystäni, jonka vuoksi nukun vanhan kännykän kanssa, jossa ei ole toimivaa SIM-korttia. Lopulta känny tipahti sängystä (herättäen muut) ja sain kuulla kellonajan paremmin näkeviltä, 4:20. Otin peiton kainaloon ja muutin olohuoneeseen. Yritin ottaa puolikkaan nukahtamislääkettä ja meinasin jatkaa oikein hyvänä nukuttajana toiminutta äänikirjaani, mutta en löytänyt sitä. Myöskään olohuoneessa ei ollut pientä lukuvaloa, jotta olisin voinut vähän lueskella ja odottaa unen jatkoa. Tein siis kardinaalimokan ja jatkoin illalla kesken jäänyttä elokuvaa... Eihän silmien voi antaa mennä kiinni jos odottaa rikoksen ratkaisua... En sitten nukkunut enää ja nyt kyllä väsyttää. Myöskään lääkeannos ei tainnu vielä olla riittävä, joten ensi yönä kokeillaan sitä kolme nappia. Tai sitten samaa annostusta ilman kardinaalimokia. Onneksi tänään ehtinee ottaa päikkärit. Ainakin se täytyy laittaa päivän tavoitelistalle.
Päivästä muodostuikin oikea tehopäivä. Sorjan konsertin vuoksi epäilin, että en ehdi käymään kävelyllä, joten meillä oli siivouspäivä. Ja kyllä tässä kunnossa siivous kyllä vastasi vähintään tuota mun lenkkiäni. Teimme enemmän joulusiivoja, kuin olisin voinut kuvitella saati suunnitella. Näillä on hyvä mennä kohti joulua, etenkin kun ei meillä ennenkään olla joululle niin erityisesti puunattu. Melkein tänä vuonna toteutui enemmän siivoja kuin aiemmin. Vessan kaappikin on siivottu (muihin kaappeihin ei katsota)... Ja sain päikkärini.
Illan kohokohta eli Sorjan konsertti oli upea, vaikka puoleltani itkuinen ja haikeakin. Kuoro oli tehnyt todella hienoa työtä ja mukana oli yksi kappale, jota en itse ole vielä kertaakaan laulanut. Ensi joululle jää siis aivan uutta opeteltavaa ja onneksi kappale oli yksi konsertin helmistä, jota kelpaa odotella innolla.
Konsertin jälkeen kävimme iltapalalla vanhempieni luona. Mukana oli oma isuni, appivanhempani ja meidän perhe. Aivan erityisen mukavaa oli, että konsertissa huomasin olevani nälissäni, jota ei ole tapahtunut muutamaan viikkoon. Turvotuksen ja ahmimistarpeen vuoksi päivän aikana ei ehdi tulla nälkä, joten tunne oli oikein mukava. Äiteen hyvä piirakka ja kotijuusto kyllä täyttivät mahan, mutta vieläkään ei ole alkanut särkemään vatsaa niin kuin yleensä tähän aikaan illasta.
Sunnuntai illan erikoisuus, eli lääkedosetin täyttökin on jo tehty. Huomenna sitten jatkuu reissut Vaasaan ja pitäisi verikokeessakin käydä. Arki siis koittaa mukavan viikonlopun jälkeen. Nyt voisi taas katsoa jotain ja suunnata sitten nukkumaan ja toivoa pidempää unta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti