Kortisooni herättää kyllä sellaisia ristiriitaisia tuntemuksia. Mahtava aine, jos miettii aivopaineen hallinnassa pysymistä ja päänsärkyä, mutta tämä turvotus on jotain aivan järkyttävää. Nyt taas turvotus alkaa olla sitä tasoa, ettei polvia saa koukkuun, poskiin tulee verenpurkaumia ja nauraminen sattuu ja mahasta haalistuneet raskausarvet ovat tummuneet uudelleen. Onneksi tietää, että suuri osa tätä paisumista on nestettä (vaikka suklaakin on maistunut) ja onneksi olen joskus ostanut yhdet liian suuret farkut, jotta edes yhdet housut mahtuvat päälle. Olo on kuin tynnyrillä ja joka paikkaa kiristää, mutta joskushan kortisooniakin aletaan purkamaan, joten se ei lääkearsenaaliin tule koko loppuikää kuulumaan.
Tänään käytiin aamupäivälenkillä Prismassa hoitamassa asioita ja Hyllykallion hehtaarihallissa tuli yli 1200 askelta. Siinä olikin tämän päivän lenkki, joten ulkoilma jäi vähän vähäiselle. Mutta nyt on hankittu Joulupuu keräykseen kahdelle lapselle lahjat, kun vielä saisi ne pakettiin ja keräyspaikalle. Muutenkin jouluvalmisteluja on taas vähän saatu eteenpäin, tosin joulukorttiprojekti ei ole edistynyt, vaikka olisi kiireellisin.
Tänään oli Iitulin varhaiskasvatussuunnitelmakeskustelu ja mukava oli kuulla, ettei ainakaan neidillä ole hätää. Sosiaalinen, ottaa muut huomioon, rauhallinen, omaa valtavan mielikuvituksen ja sanavaraston, hyvät kädentaidot ja niin edelleen oli kyllä mannaa äidin korville. Etenkin kun vauhtia on tullut niin paljon lisää kotona, kaikesta saa takuta ja mitään ei välillä uskota. Mutta näinhän se taitaa aina mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti