Raskaan sadepilven aiheutti TAYS:sta tullut patologin lausunto, jonka ymmärrän niin, ettei syöpä aiheudu toivomastani geenimuutoksesta. Vaasassa pyysin, että lääkäri soittaisi minulle, mutta eipä ole kuulunut, vaikka luvattiin. Eli itse tulkittuna sairastan pahanlaatuista glioblastoomaa, joka on 4-luokkaa. Ei kyllä tee oloa kauhean iloiseksi ja toiveikkaaksi. Kuitenkin olen tässä lukenut muutamia lehtijuttuja parantumattomiin syöpiin sairastuneista, jotka kuitenkin ovat jaksaneet taistella vuosia ensimmäisistä diagnooseista. Joten toivoa on pakko vain pitää yllä. Viimeisin vähän rohkaiseva juttu oli linkki iltasanomissa, mikä referoi Apu-lehteä, siitä mun ikäpolven ainoasta oikeasta tv joulupukista (Kosti Kotirannasta), jolla on aivosyöpä ja on taistellut sen kanssa vuodesta 2006. Jutun mukaan on joutunut opettelemaan kävelemisen ja puhumisen neljästi sairastumisen jälkeen. Ja silti jaksaa taistella, vaikka kukaan ei tiedä onko syöpä millään lailla hallinnassa tällä hetkellä!
Sen verran uutinen kuitenkin järkytti, että pienen epikohtauksen sain. Ja iltapäivä kului aikalailla itkeskellen. Niin moni on mulle sanonut, että saa olla myös heikko ja tänään on kyllä ollut semmoinen päivä. Eihän tässä näin pitänyt käydä. Kun viimein sain vakityön ja muutenkin tuntui elämä olevan suunnilleen mallillaan, niin saa tällaisen sairauden osakseen. Käytiin kuitenkin itkuista huolimatta lähikaupassa kävellen ja ulkona satoi hiljakseen lunta. Jotain mukavaakin. Saatettiin ostaa myös hieman lohtusuklaata rankan päivän illaksi.
Tänään tehtiin joulupullaa (sahramitaikinalla, nam). Tai mun osuus oli taikinan tekeminen koneella. Mummo ja Iida toteutti itse leipomisen.
Olen kovin pahoillani siitä, että sairaus on sitä ei-toivottua muotoa. Tai ilmeisesti on, sillä kyllähän lääkärin pitäisi se patologin vastaus selittää ja avata sen merkitys. Niin kovin haluaisin halata sinua pitkään juuri nyt. Mutta sitten kun uutisesta tullut suru on surtu, voi jatkaa eteenpäin siinä toivossa eläen, mikä on. On kuitenkin hienoa, että hoidot ovat jo puolessa välissä ja sitä saa todella juhlia!
VastaaPoistaEn tiedä kuinka sen teet mutta osaat kyllä lohduttaa lukijaa ( tuolla pullakuvalla), vaikka toisinpäin sen pitäisi olla! Allu taistelee niinkuin yllä lukee. Haleja ja joulumieltä lähetän vaikka ei tässä näin pitänyt käydäkkään. ♡
VastaaPoistaKovia uutisia. Saisi ne lääkärit nyt vähän selostaa, että tietäisi tarkemmin, mitä tarkoittavat nuo kaikki tulokset. Rauhallisesti Sinä jaksat analysoida ja miettiä asioita. Olet tosi ihailtavan vahva ja siinä määrin, että osaat välillä olla heikko. Se on iso juttu, koska uskon, että niin voi kestää paljon paremmin. Hoidot ovat varmasti raskaita, joten on hyvä tietää, että tämä jakso on jo näinkin pitkällä.Hienoa, että jaksatte Mikon kanssa puuhat yhdessä. Arki askareineen auttaa. Hyvää yötä. Marjo-Riitta
VastaaPoistaSanattomaksi vetää suunnattoman suuri sadepilvi! :'( Hopeareunus löytyy varmasti vielä. <3 Voimia uskoa ja toivoa! <3
VastaaPoistaIkäviä uutisia. Voimia taisteluun ja uskoa siihen toivoon mitä on! <3
VastaaPoistaVoimia Allu :)
VastaaPoistaPäivä kerrallaan. Riittää, kun jaksat päivän kerrallaan eteen päin. Elämä on tässä ja nyt, ja niin kauan kuin on elämää, on toivoakin. Suurten huolten ja raskaiden pilvien lomaan toivon sinulle häikäisevän kirkkaita valonsäteitä tätä päivää valaisemaa. t. Mari L
VastaaPoista