Viime yönä sain nukuttua 6,5 tuntia yhdellä heräämisellä. Ennen Vaasaan lähtöä ehdin ottaa vielä hyvät horrospäikkäritkin. Tilataksissa osasin mennä heti taakse, villasukat jalassa, jalat penkillä, takki peittona ja iso huivi hartioilla oli vallan lokoisaa matkustaa. Hoidotkin menivät ok ja kotiin tultua otin toiset horrospäikkärit. Tänään käytiin lähikaupassa kävellen ja siitä jatkettiin vielä pieni lenkki, 1720 askelta, jolla vähän tasataan viime päivien puutteita. Kävellessä vatsaa supisteli ihan kuin raskausaikana, joka ehkä ei ole ihme tämän turvonneen mahan kanssa. Oon jopa miettinyt, pitäisikö hommata äitiysmahavyö kannattelemaan pötsiä.
Iitu oli tänään kotona sairastamassa ja ihme on jos säästyn näiltä ympärillä olevilta nuha-yskätaudeilta. Onneksi toistaiseksi verikokeissa ei ole näkynyt valkosolutasoissa ainakaan pahempia alenemia. Neiti on kyllä ollut oikein leikkisä vastarannankiiski koko päivän. Iltapäivällä kävivät vähän etuaikaa Iitu 3-vuotisneuvolassa. Olivat vähän jutelleet tästä äidin sairaudesta, joka lähinnä oli ollut neuvolantädin kauhistelua... Paljon enemmän on ollut hyötyä psykiatristen sairaanhoitajien ohjeista, ylläri ylläri...
Ihana kuulla, että on ollut helpompi päivä. Tuot kyllä "tervettä näkökulmaa" sairautesi kautta - normaali päivä on ihana, kun siitä ymmärtää nauttia.
VastaaPoistaOnnittelut 1720 askeleesta ja tsemppiä tällä kertaa Iitu-nuhanenälle!