Yöllä oli tullut lunta!

Tänä aamuna reippaasti käytiin Iidan kanssa ulkona ennen Vaasaan lähtöä. Yöllä oli tullut viitisen senttiä lunta ja koko maisema oli heti paljon talvisempi. Loin pakkaslumet meidän edestä ja Iida muuten istuskeli lumessa. Ulkoilu oli lyhyt (15 - 20 min), mutta teki hyvää ja lumityötkin kieltämättä tein aivan jaksamisen rajoilla. Halusin kuitenkin vähän tehdä jotain muutakin liikettä, kun selkä on aivan jumissa ja olihan mulla jälleen aikaa torkkua taksissa. Tietoinen riski se siis oli jaksamisen suhteen.

Hoidot menivät jälleen ihan hyvin. Olin aivan unella hoitopöydällä, joten taaskaan ei tarvinnut rauhoitella itseään yhtään enempää. Jostain syystä maski on taas kiristynyt niin, että aika komea verkkokuviointi oli poskissa jälkeen päin. Mulla piti olla tänään sairaanhoitajatapaaminen, mutta se olikin siirtynyt huomiselle. Ikävä kyllä jouduin sen vuoksi odottelemaan taksia aika kauan, mutta ehdinpä syödä eväät odotellessa. Vaasasta paluun jälkeen lähdettiin käymään koko perheellä vielä pulkan kanssa lähikaupassa. Askeleista ei ole mitään tietoa tältä päivältä, mutta eipä sillä väliä, koska yhtään enempää en olisikaan jaksanut. Ostoskärryt ovat aika mukavat kaupassa tuomaan lisätukea kun väsyttää... Mutta hyvä oli, että edes nuo kaksi pientä ulkoilua tehtiin, koska nyt ikkunalaudoille tippuu jo vesi.

Iidan kanssa on tänään katsottu pari elokuvaa ja siinä välissä leivottiin se toinen joulukakku, jonka tekemisen jätein välipäiville. Mikko kävi sillä välin apteekissa mun puolesta hukkareissulla, koska lääkäri ei ollutkaan tehnyt mulle uutta nukkumislääkereseptiä. Nyt pitäisi keksiä, mihin huomenna soittelen saadakseni reseptin kuntoon, kun lääkärin nimestäkään ei edelleenkään ole mitään tietoa. En ole siis koskaan tavannut kyseistä henkilöä, vaan puhunut vain puhelimessa hänen kanssaan, jolloin nimi on mennyt joka kerran ohi. Mukava on ollut huomata, että oma itseluottamus on kuitenkin kasvanut sen verran, että uskallan käydä Iidan kanssa kahdestaan ulkona ja olla kotona ainakin lyhyen aikaa kahdestaan. Aika rankka päivä on kuitenkin takana ja nyt on aika puutunut olo. Toivottavasti ei hölmöstä olosta huolimatta tule epikohtausta. Ei nyt ainakaan vielä akuutisti siltä tunnu.

Tänään pohdin, että pakko säteiden on vaikuttaa tuolla päässä johonkin, sillä viiden päivän lomasta ei ole mitään tietoa. Väsymys on aivan yhtä murskaava kuin ennen joulua. Lisäksi kasvain alueethan ovat ainakin aivan vieressä jollei osittain päällekäin tunnealueiden kanssa ja tunteikkuus on taas lisääntynyt huomattavasti säteiden myötä. Kaipa niilläkin jokin yhteys saattaa siis olla. Tänään jouduin ottamaan myös pitkästä aikaa ylimääräisen vahvan kipulääkkeen. Siihen saattaa kyllä osittain vaikkuttaa se, että pamautin pääni kaapin oveen tänään. Tietenkin ovi osui hyvin lähelle leikkauskohtaa, joten saipa se osa kalloa taas vähän lisää rasitusta.

Tänään kuitenkin hyvä, vaikka aika raskas päivä. Nyt on vetämätön olo ja silmissä vilkkuu välillä, mutta enköhän jatka kuitenkin Murdochin murhamysteereillä. Ne on niin mukavia ja riittävän lyhyitä pätkiä, joten voi hyvin lopettaa kun tulee aika mennä nukkumaan.