Tänään oli suuri tavoite käydä Torikeskuksen maalaismarkkinoilla etsimässä taatelikakkua ja hakemassa Epstorilta lisää Sorjan levyjä. Tavoitteet tulivat täytettyä noin suunnilleen. Maalaismarkkinoilla jaksoin kiertää yläkerran, mutta sitten oli pakko luovuttaa. Onneksi taatelikakku löytyikin sieltä. Ruuhka ja kuuma eivät näköjään oikein sovi itelle. Käytiin vielä heittämässä pari jouluervehdystä suoraan postilaatikkoihin, jolloin Iida nukahti autoon. Kuvittelin hetken, että olisin jaksanut istua autossa Iitun nukkuessa ja Mikko olisi käynyt kaupassa, mutta sekin tuntui sitten liialliselta. Hieman kotitöitä ja nukkumaan, niin sieltähän se epikohtauskin sitten tuli. Onneksi pysyi pienenä. Nyt on koko ajan aika höntti olo, joten reissu oli aika rankka ja pakko on myöntää ettei vain jaksa. Pakko oli ottaa myös selän lämmitin käyttöön, jotta saan tämän päivän kirjoituksen turvallisesti tehtyä.
Mukavaa oli, että jaksoin kuitenki käydä markkinoilla ja Epstorin kahvilassa vähän sämpylällä. Ja ehdottomasti olen ykpeä siitä, että tajusin tunnustaa itselleni voimien loppumisen. Iidan kanssa on myös kovasti muovailtu tänään, vaikka pidemmän päälle oli pakko siinäkin luovuttaa.
Eilinen syövän ärhäkkyyden tajuaminen oli sittenkin myös raskaampi tieto kuin ehkä tajusinkaan. Yöllä oikeasti valvoin jonkin aikaa miettien asiaa. Vaikka olen valvonut paljon, olen kokenut, etten öisin kuitenkaan vatvo asioita pahasti. Nyt tuli vatvottua ja kyllähän mieliala on tänään ollut aika matalalla. Pelot ovat nousseet pintaan ihan uudella lailla. Vaikka toki edelleenkin yritän uskoa ja luottaa, että ainakin tästä erästä minä selviydyn voittajana, niin pieniä epäilyksen siemeniä on ehkä noussut taka-alalle. Mutta onneksi päiviä ja mielialoja on uusia, joten enköhän taas löydä sen paranemisvireenkin jossain vaiheessa. Huomasin myös tänään, että nyt alkaa tukka oikeasti lähteä. Vielä ei harjalla irtoa kauheasti, mutta pienellä pöyhimisellä kyllä lähtee. Onhan tuota tukkaa vielä ja pään sädetystiedoissa olikin, että alkaa lähteä 2 - 3 viikon päästä hoidon alettua. Hiusten lähtö lisääntyi kyllä hoitojen alkamisen jälkeen muutamassa päivässä, mutta nyt voi ehkä puhua vasta siitä oikeasta lähtemisestä.
Viime yö meni kohtuullisesti pientä miettimisvalvomista lukuun ottamatta. Nukuttuja tuntejakin tuli luultavasti ainakin lähemmäs seitsemän. Kun jäin liikaa ajatuksiini kiinni muutin taas olohuoneeseen ja nukahdin uudelleen nukahtamislääkkeellä. Heräsin vasta puoli seitsemältä, laitoin puuron hautumaan ja tulin takasin petiin kuuntelemaan äänikirjaa ja taisin vielä vähän nukahtaakin. Kahdeksalta Iida istui sohvalla ja höpötteli, mihin heräsin. Ihana Iida, joka muuten on taas ollut koko päivän kunnon uhmaikäinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti