Jouluaatto

Nyt on vietetty melko perinteinen jouluaatto kotona. Aamupuuroksi syötiin riisipuuroa luumukiisselillä. Puuron keitto taisi vähän stressata, koska yö ei ollut paras mahdollinen ja nousin 5.45 keittelemään sitä ja valmistelemaan aamupalapöydän kattausta. Tiettyä haastetta tuo aamupalan syöminen ennen klo 8 aamulääkkeitä, etenkin jos tekee tällaista pidempää haudutusta vaativaa puuroa. Normaalisti laitan hiutaleet likoamaan yöksi, jolloin puuro tulee tarvittaessa hyvinkin nopeasti, mutta ainahan se parempaa on jos ehtii hautua. Onneksi riisipuuroa on vielä jäljellä, niin voin tuunata siitä huomisaamuksi uuden version hyvinkin nopeasti, joten toivotaan, että ensi yö pitkä ja rauhallinen.

Kaikenlaista pientä askaretta oli tehtävänä edelleen aamusta ja lopulta jostain ihmeestä sain aivan kamalan närästyskohtauksen. Onneksi se meni ohitse parilla Renniellä ja vartin makoilulla, mutta en ole kyllä vastaavaa ennen kokenut. Melkein jo säikäytti, koska flunssa on pahentunut melkoisesti ja pelkäsin koko rintakehässä tuntuvan kivun johtuvan siitä. Sytostaatti lisää jonkun keuhkotulehduksen riskiä, jonka vuoksi syön pientä annosta antibioottia säännöllisesti kolmena päivänä viikossa.

Appivanhemmat tulivat meille jouluruualle, joka syötiin jo puolenpäivän maissa. Ruokailu aloitettiin raikuvan itkun säestämänä, kun Iida oli päättänyt, ettei räkäisiä käsiä kannata pestä. Onneksi neiti kuitenkin leppyi (käsiä ei tosin saatu pestyä) ja lopulta söi oikein hyvin viime aikaisiin ruokailuihinsa nähden. Ruoka oli hyvää ja sitä oli enemmän kuin riittävästi. On edelleen... Itse otin ihan virkistävät ruokaperäset, Iidan hyvin äänekkäästä leikkimisestä huolimatta.

Omat vanhempani tulivat meille tonttujen käyntiaikaan. Tontut kävivät sillä aikaa tuomassa lahjoja kuusen alle kun Iida oli ulkona etsimässä tonttujen jälkiä. Jälkiä löytyi ja mummon kanssa tekivät lumienkeleitäkin. Vielä eivät lahjat ole selvästikään se ykkösjuttu meidän perheessä, sillä Iida halusi ensin herkutella kahvipöydässä, ennen kuin innostui tutustumaan kuusen alle tuotuihin paketteihin. Toki paketitkin olivat todella kova juttu ja niistä löytyi monenlaista mukavaa. Ehkäpä järjestys oli siinä mielessä hyvä, että pakettien avaamisen jälkeen Iidan halu tehdä yhteistyötä loppui kokonaan. Neiti leikki innoissaan itsekseen, eikä halunnut kuulla puhuttavankaan yhteisistä laululeikeistä tai muusta mukavasta, joistä yleensä nauttii kovasti.

Iltaa rauhoteltiin katsomalla Muumeja ja syömällä iltapalaa sohvalla. Vauhdikas päivä oli saanut valtaisan ruokahalun pienelle, joka tänään söi varmaan enemmän kuin viime päivänä yhteensä. Päivä oli siis vallan onnistunut. Koko perhe oli kyllä aika naatti, kun vieraat lähtivät. Tuntui myös järkevältä, että meidän perheen jouluaatto oli hyvin aamu/päivä painotteinen, joten Iidakin saatiin nukkumaan aivan normaaliaikaan. Ja jouluaatto meni lähes itkuitta. Vain aamupäivästä tirautin vähäsen, kun ihana Mirja soitti henkisestä ensiavusta ja kyseli hieman kuulumisia. Eipä tässä ole ehtinytkään mitään ihmeemmin ajatella ja hyvä näin eli yksi joulupäivä ainakin ohitse mahdollisimman vähillä kyynelillä. Nyt katsotaan vielä Mikon kanssa Jedin paluu loppuun, kun eilen meinasin nukahtaa kesken elokuvan ja jouduttiin jättämään kesken. Mitähän vielä söisi varmistaakseen riittävän aattoähkyn...