Joulupäivä

...eikä yhtään kyyneltä. Vain pari läheltä piti tilannetta. Huominen onkin sitten lähtökohtaisesti se kaikkein rankin päivä, jolloin kyyneleitä luultavasti piisaa muille jaettavaksi. Perinteisesti kokoonnumme minun isun luo viettämään Tapania, jonne kokoontuu isän puolen sukua. Meidän perhe ei huomenna osallistu Härmän kuntokeskuksen ruokailuun, vaan menemme sitten viettämään jonkin tunnin suoraan isulle. Pelkkä ajattelu huomisesta tahtoo avata hanoja, joten ehkäpä palaan sitten huomenna siihen, kuinka paha tilanne oli ja pidän tämän illan rauhallisena.

Flunssa on nyt yksi suurimpia murheitani. Vähän joka puolelle hengityselimistöä sattuu ja yöllä valvoskelin, kun kuuntelin kuplien liikettä (tai siltä se ainakin kuulosti) henkitorvea ylöspäin. Kai siellä limassa ja räässä jotain liikkui. Onneksi nukuinkin niin, että Iida lopulta herätti vasta 7.20 ja lopulta tuli melkoinen  kiire laittaa tuunattua riisipuuroa. Eikä se kyllä onnistunutkaan aikatauluun, kun meillä tapahtui Iidan kanssa pieni vesionnettomuus. Iida kurotteli hieman liian ylhäällä ollutta vesimukia ja kaatoi siitä lattialle sillä lopputuloksella, että kuivaillessani vahinkoa onnistuin kaatamaan Iidan vesimukeineen, jolloin Iida kastui tehokkaasti. Olin juuri saanut hänelle päpivävaatteet päälle, joten lapsella ei ollut pienintäkään yhteistyöhalua vaatteiden vaihtamiseen. Sen verran räkäinen neiti kuitenkin oli, etten halunnut antaa periksi kuivista vaatteista. No onneksi lääkkeiden otto ei vartista ole kiinni, niin sain kuitenkin jotain syötyä ennen aamun kemikaalipesua.

Tänään käytiin jouluruualla anoppilassa. Jostain syystä heillä oli valtaisa tarve tuoda meille ruokaa eilen ja tänä päivänä ruokapöytä oli kyllä aivan riittävä, mutta huomattavasti vaatimattomampi. Nyt meillä on sitten kaapissa ruokaa, jota ehkä minä syön vähän tai kukaan ei syö ja ihmettelen, mitä sillä tehdä. Tietenkin kaunis ele auttaa ja tuoda ruokaa, mutta en silti ymmärrä, miksi jouluaattopöytä nimenomaan pitää olla se ylitsepursuava.

Toinen valitettava ongelma on se, että appeni haluaa huonelämpötilan todella lämpöiseksi ja itse kestän tällä hetkellä huonosti lämmintä. Melkein jouduin perumaan oman osallistumisen ruokailuun, koska pelkästään sisällä olo teki niin häijyä. Kyllä minäkin tarvitsen myös lämpöä, jotta lihaskireys pysyisi mahdollisimman vähäisenä, mutta liian lämpöisessä on vaikea säätää lämpötilaa sopivaksi vaatteilla toisin kuin viileämmässä ilmassa. Eli mielummin vähän viilempää, ja villatakit, villasukat, huivit ja pipot käyttöön. Mutta ruokailusta selvittiin ilman pyörtymistä. Sisälämpötilaerimielisyys ei ole mikään uusi ongelma meidän välillä, mutta nyt se ehkä omalla kohdalla konkretisoituu aiempaa voimakkaammin. Tähän mennessä suurin kärsijä on ollut Mikko, jonka limakalvot menevät aivan rikki liian kuivassa ja kuumassa huonelämpötilassa. Niin tänäänkin. Ruuan ja kahvin välillä käytiin hieman ulkona viilentelemässä, mikä olisi kyllä muuten jäänyt väliin kymmenessä pakkasasteessa tällä flunssalla. Ehkä se teki hyvää tai sitten ei. Tulihan muutama askel otettua, vaikka mittaria ei ollutkaan mukana.

Muuten päivä on mennyt yskien, hieman kotitöitä touhuillen, Iidan kanssa muumeja katsellen ja kuunnellen Iidan katsomana uutta Ti-Ti nalle DVD:tä. Eli aika rauhallisesti. Kyllä aamupäivästä olin hetken pitkällänikin lueskelemassa ja kotiinpalattua yritin kuunnella Pekkaa ja sutta radiosta hieman huonolla menestyksellä. Iidalla olisi kyllä ollut illasta virtaa leikittää vanhempiaan enemmänkin, mutta molemmat oltiin todella tylsän väsyneitä, joten ei nyt oikein irronnut meistä kunnon leikkikaveria. Ilmeisesti päivä oli kuitenkin riittävän touhukas, koska Iituli nukahti ehkä vartissa jo ennen kahdeksaa. Nyt voinkin itse taas keskittyä katsomaan dekkareita tai jotain muuta mukavaa.