lauantai 27. joulukuuta 2014

Leikkipäivä ja vähän kiukuttelupäivä

Itse olen ollut aina todella kiukkuinen toipilas. Sitä taisi tänäänkin olla vähän ilmassa. Iitun kanssa leikittiin ja olihan meillä mukavaakin, mutta kyllä tänään otettiin myös yhteen useammin ja kiukkuisemmin kuin viime päivinä. Mikkokin jo puuttui peliin pariin otteeseen. Itseä tietenkin harmittaa kun ei saa pidettyä suuttumustansa kurissa, sillä minunhan se aikuinen pitäisi olla. Iidakin toisaalta tuntuu vaistoavan ne parhaat keinot ärsyttääkseen, mutta edelleen, minun pitäisi olla se fiksumpi.

Tänään leikkeihin kuului edelleen joululahjaksi saatu vuoristorata, vähän duploja, palapelejä, soivia laulukirjoja ja pianon pimputusta (kunnes vedin johdon pois seinästä). Ehkä kaikkein hupaisin leikki oli, että Iidan kanssa mentiin monta kertaa naimisiin. Naimisiin on kylläkin meidän eteisen matto, jolla täytyy istua selkä oveen päin ja Iida laulaa (ja valittaa kun äiti ei laula mukana hänen sillä hetkellä keksimiään lauluja). Ihan ei vielä ole selvinnyt, mitä naimisiin meno oikeasti on. Lisäksi käytiin reilun tunnin verran pihalla ja vasta aivan lopussa alkoi vähän pyörryttää, vaikka vähän harjailin satanutta puuterilunta pois kulkuteiltä. Mutta kyllä pieni ulkoilu teki hyvää ja oli mukava tulla sisälle juomaan mehua ja kaakaota. Illasta leivottiin vielä mausteinen puolukkakakku ja koristeltiin pari valmispiparia. Eli olihan meillä oikein touhun täyteinen ja mukava päivä. Mikkokin oli tolpillaan koko päivän, vaikka vielä melkoisen nuutunut.


Neljäs päivä ilman sädehoitoja ja olo on selvästi energisempi flunssastakin huolimatta. Melkein vetäsin imurin esiin, mutta siihen ei kyllä Iida olisi tainnut suopua. Edelleenkin äiti on ollut todella kova juttu, mutta kieltämättä isi oli myös tosi kiva, kun äiti suuttui sen muutaman kerran... Fiksu tyttö osaa hyödyntää molemmat vanhemmat sopivissa tilanteissa.

Olo on kuin tynnyrillä. Aiemmin ylisuuret toppahousutkaan eivät enää mahdu kunnolla päälle. Kyllä tässä muutos täytyy saada tehtyä ja jonkinlaiset päiväkävelyt jälleen ohjelmaan jos vain ikään jaksaa. Kun vain osaisi olla syömättä liikaa...

Ja vielä yksi kuva, jonka Mikko otti perheen naisten suurimman yhteenoton jälkeen. Osataan me leikkiä nätistikin...

1 kommentti:

  1. Ei sitä lasten kanssa voi täysin yhteen törmäyksiltä välttyä. Ei sitä meilläkään aikuiset ole aina "fiksumpia" vaikka kuinka yrittäisi ja itseään siitä myöhemmin sättisi. Varsinkaan kipeänä ja väsyneenä. Onneksi monesti se toinen vanhempi voi tulla ja ottaa ohjat käsiinsä.
    Mukavaa, että jaksoitte puuhastella. Toivottavasti loputkin flunssaisuudesta menee pian ohi.
    Ja kuvia on aina tosi mukava katsella! Ne elävöittävät kovasti.

    VastaaPoista