Viime yö oli niitä, kun olisi ptänyt ymmärtää ottaa nukahtamislääkettä yöllä. Heräsin joskus puoli neljältä ja siirryin olkkariin kuuntelemaan äänikirjaa luottaen siihen, että kyllä se mut nukuttaa. Ei sitten nukuttanut, joten puoli seiskalta oli hyvä nousta keittelemään aamupuuroa. Vajaan viiden tunnin yöunilla on vaan niin takkuista. Päätä särkee helpommin, mutta onneksi tänään se ei ole aiheuttanut lisäitkuisuutta. Sen sijaan sain taas lievän epikohtauksen iltapäivällä, vaikka olin nukkunut hyvät päikkärit Vaasasta paluun jälkeen.
Muuten tänään hoidot menivät ehkä vähän vähemmällä hömelöllä ololla, mikä aina on mukavaa, mutta vielä on kolme päivää jäljellä tätä viikkoa... Kyllä tämä työstä käy. Mutta onneksi on mahdollista mennä päikkäreille kotia tultua ennen kuin Iitu tulee hoidosta. Mukavaa oli myös, että tänään oli jälleen sama taksikuski. Ihan kiva, kun tulee uusia tuttuja ja mukavia ihmisiä vastaan.
Iitu on mun sairastuttua kerännyt semmoisella spiidin, että onneksi meillä on Mummo, joka jaksaa vielä leikkiä. Meidän yltiörauhallisesta pienestä on kehkeytynyt melkoinen villikko. Toki sitä on vähän odoteltukin.
Tänään kävin pienellä kävelyllä, mutta aivan en päässyt tavoitteeseen. Tänään oli väsypäivä, niitäkin kuitenkin sallittaneen. Tämmöinen väsy vain vähän latistaa tunnelmia. En voi sanoa, että olisi ollut synkkää tai edes oikein apeaa, mutta ei nyt oikein pomsahda mieleen mitään ilojakaan. Oikein edes niitä pieniä. Oli kyllä tosi harmaa päivä säänkin puolesta. Joten aurinkoa ja hyviä yöunia odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti