Huonon olon päivä

Sain sitten ensimmäisen epilepsiakohtauksen nukkuessa. Aivan vähän nukahtamisen jälkeen (ehkä yhdentoista maissa), eikä varmaan tarvitse sanoa, että nukkumislääkkeen annoksen nostamisen aiheuttamaa vaikutusta on aika hankala sanoa. Periaatteessa olen nukkunut ehkä kuutisen tuntia kaikkineen, mutta kovin syvästä unesta ei voi puhua. Suunnittelin aikani olohuoneeseen siirtymistä, mutta sain peittoni siirrettyä vasta puoli kahden jälkeen. Välillä oli hiki ja sitten taas kylmä. Kolmelta söin vähän yöpalaa. Nukuin/torkuin kuitenkin viiteen saakka, jolloin otin kipulääkettä ja aloitin äänikirjan, joka ei enää nukuttanut.

Epikohtaus kyllä sai taas miettimään, kuinka tympeä vaiva se on. Sormet kun lähtivät kouristelemaan, yritin ensin itse silitellä vaivaa ohi ja ihan kuin se olisi hieman onnistunut. En kuitenkaan saanut sitä kokonaan loppumaan ja lopulta kouristelu alkoi levitä. Oli pakko herättää Mikko auttamaan. Kyllä joustinpatjalla aika hyvin nykimiset pomputtaa. Kohtaus saatiin kuitenkin kuriin ennen vakavampia seuraamuksia. Nukuin silloin tuolla vasemmalla puolella niin kuin lähes aina ja mietin olisiko sillä ollut vaikutusta. Niska tuntuu nyt taas kireältä, joten ainakin lihaskireydellä on jotain vaikutusta kohtauksiin. 

Pari viikkoa sitten Lidelissä oli tarjouksessa sähköllä toimiva selän ja niskan lämmitin. Sain Mikon hakemaan sellaisen ja sitä olen kyllä ahkerasti käyttänyt joka ilta ja kyllä lämmitys on auttanutkin ja kireydet ovat vähentyneet. En olisi kyllä aiemmin kyseiseen mainokseen kiinnittänyt mitään huomiota, moinenkin turha sähkövempele, mutta näissä vaivoissa tuntuu aika pieneltä turhakkeelta jos siitä apua on. Fysioterapeuttikin sanoi, että niin kauan kun on syöpäsoluja ja hoidot kesken ei saa käydä fysikaalisissa hoidoissa. 

Kuitenkin kohtauksen jälkeen tuntui, että lämpö sai lähinnä huonoa oloa aikaan, mikä olikin yksi syy, että halusin vaihtaa petiä olohuoneeseen.  Lämpö onkin todella hankala säädettävä. Nuppi ei kestä oikein yhtään ylimääräistä lämpöä. Toisaalta jos ei ole riittävästi lämpöä niska-hartia seudulla, lihakset kireytyvät ja sitten taas yliampuminen tekee huonoa oloa.    

Muutenkaan päivä ei ollut mun päiväni. Vaasaan matkatessa meinasin kutoa eilisen malliin, mutta jo ennen kuin oltiin ajeltu pariakymmentä kilometriä totesin, ettei kuitenkaan tänään. En uskaltanut kutoa enkä käyttää puhelinta kun kokoajan tuntui että epikohtaus on tulollaan. Vasen puoli puutui kokonaan ja lähti viilenemään. Niska ja hartia olivat kuin kiveä. Taksin etupenkillä alkoi olla jännittävää kun kuskina oli reilu 20-vuotias nuorimies, jota yritin ohjeistaa mitä tehdä, jos kohtaus tulee. Jotenkin tilanahtaus ahdisti myös. Sytostaatin kanssa jouduin ottamaan uuden pahoinvointilääkkeen. Vaasaan päästyä sanoin ilmottautumisessa olostani ja kysyivät haluanko makuulle. Kovapäisenä sanoin, että pärjään istuen. Pärjäsin vartin, jonka jälkeen pyysin makuulle. Hoitaja oli sillä välin konsultoinut lääkäriä ja kävin ennen sädehoitoa lääkärin puheilla. Epilepsiaan liittyvät asiat kuuluvat neurologeille, joten onkologi otti konsultointiyhteyden Seinäjoelle. Epilepsialääkeannoksia nostettiin ja ikävä kyllä myös kortisoniannosta ainakin pariksi kolmeksi päiväksi.

Päivän sädetys meni lopulta aivan hyvin, mutta jouduin kyllä hyräilemään pöydällä, sen verran jännitti tilanne. Ja on epilepsia selvästi myös tunneasia. Heti kun pääsi ruikuttamaan lääkärille, ja asiaa saatiin hoitoon, niin olokin parani. Matka kotiinkin meni paremmin kun istuin tilataksin takaosaan ja sovittiin kuljettajan kanssa, että hän vetää sivuun, jos pyydän ja menen keskikäytävälle istumaan/makaamaan. Tilaa oli ympärillä aivan eri lailla, joka myös auttoi. Aurinkokin pilkisteli niin paljon, että vaihdoin aurinkolasit päähän, joten valoilmiökin varmasti piristi. Kotona otin kunnon päikkärit ja ilta onkin mennyt sitten kohtuu hyvin. Pientä hömelöä oloa ja päänsärkyä on ollut, mutta olen kuitenkin saanut joulukorttejakin eteenpäin. Ehkä mä ehdin perjantaille, edes osan.

Vielä yksi päivän ruikutus on ollut hillittömät mahakivut aamiaisen jälkeen ja sitten iltapäivällä ruuan jälkeen. Oikein vihloi kunnolla. Olohuoneen patjalla sikiöasennossa on ollut ainoa siedettävä asentovaihtoehto. Ehkä ei yllätä, että tänään on askelet jääneet vain vähän yli 600:n. Mutta edes sen verran tuli kun vein pienmetallit ekopisteelle aamun mahakivusta selvittyäni. Kahvin ainakin jätän nyt pois hetkeksi ja aloitan ne maitohappobakteerit...

Mutta niin vain tästäkin päivästä on selvitty. Ja oikeastaanhan tämä on ensimmäine oikein huono päivä kemoterapian alkamisen jälkeen, jota on nyt ollut kaksi viikkoa. Nähtäväksi jää, mihin suuntaan tämä tästä jatkuu. Ainakin huomenna unohdan taas kutomiset taksista (voihan kudin kulkea käsilaukussa mukana) ja muutenkin hieman jännittää etukäteen tulevan yön kohtausalttius ja huominen taksimatka. Mutta päivä kerrallaan mennään. On ne muutkin pärjänneet jotenkin, joten miksi en minäkin.

Ja kyllä ne päivän merkit pitivät paikkansa ja pienen kohtauksen sain vielä illalla. Olin kuitenkin niin ajoissa, että Mikko istui vieressä kun kouritselu alkoi, joten se meni ohi vain muutamalla kyynelellä ja sormien kouristelulla. Pieni veto jäi kyllä jalkaan, joten koko vasen puoli taitaa olla aivan viulun kieleksi viritettynä.