Perus maanantai

Tänään voin aloittaa merkintäni jatkamalla eilisestä ja ennen kaikkea nukkumiseta. Yritin mahdollisimman normaalisti ottaa nukkumislääkkeet puoli kymmeneltä ja ainakin melkein pääsin petiin yhdeksitoista. Juuri kun aloin olla rauhoittunut nukkumaan, täräytti minut täysin hereille huomio, etten ollut sittenkään muistanut viikonlopun aikana tilata taksia tämän päivän hoitoreissulle. En myöskään ollut varannut laboratorioaikaa suunnitelmani mukaisesti tälle päivää. Vaikka tiesin, että asiat ehtii hoitamaan vielä tänään aamulla, niin heräsin täysin virkeäksi. Kävin toki laittamassa muistutuksen ja itseaissa varasin labrankin. Puoleenyöhön mennessä en saanut edes silmiäni pidettyä kiinni, joten jouduin hakemaan Imovanen puolikkaan heti alkuun ja toisen vielä neljän jälkeen. Kokonaisuutena nukuin kuitenkin kuutisen tuntia, joka on aina parempi kuin viisi tuntia. Mutta josko ensi yönä taas paremmin... Siinä unta odotellessa (ennen ensimmäistä Imovanen puolikasta) ehti omat ajatukset taas menemään aikalailla alakuloisiksi ja sai taas todeta, kuinka tärkeää on nukkua keinolla millä hyvänsä. Muutaman kyynelenkin taisin tirauttaa ihan vain ajatellessa Iitua ja tätä epäreiluutta.

Aamulla ehdin laittaa puuron tulemaan, sytyttää kynttilät pöydälle ja kuunnella hetken vielä pedissä äänikirjaa ennen kuin Iida heräsi. Otin kuvankin meidän tämän joulun aamupalakynttilöistä, joita olen joulukuun alusta asti polttanut. Onneksi otin kuvan, sillä keittiöpaperiteline kaatui puna-valkoisen päälle iltapäivällä ja se meni rikki. Nythän asetelmaan voi sitten kaivaa jonkun toisen kaapissa olevista tuikkualustoista, jos jaksaa. Yleensä poltan kynttilöitä vain joulukuussa, joten alkaakin olla aika laittaa kynttilät taas kaappiin.

Hoitoreissu meni tänään ihan hyvin. Olin niin raukeana, että melkein nukahdin labran odotustilaan ja hoitopöydälläkin vain olin. Pitkästä aikaa ei tarvinnut edes hymistä rauhoittuakseen. Kotona nukahdin ehkä viiden minuutin päikkäreille, jotka tekivät ihan terää. Pihalla ei kyllä ole tullut käytyä sen kummemmin, mutta sanotaan tekosyyksi vaikka kylmempi sää ja tämän köörin edelleen jatkuva flunssa.

Iidan kanssa yhteistyö toimi tänään vaihtelevasti. Alla on kuva Iidan lumisateesta, joka ei varsinaisesti ilahduttanut äitiä. Iida vähän keräsi lunta pois, mutta kyllähän se suurin osa jäi omalle kontolle, kuten myös palojen tallella olon tarkistaminen. Toisaalta tässä voin nähdä itseni lapsena. Mullakin tavarat olivat röykkiöinä sekaisin ja nautin tehdä niistä "pesiä". Palapelejä sekoitin mielelläni, jotta niihin sai vähän lisähaastetta. Mutta ehkäpä nyt ymmärrän äitini näkökulman siihen kaaokseen. Meillä kun se kaaos on vielä olohuoneessa, niin aina välillä on pakko puuttua tavaroiden järjestykseen. Mukavaa kuitenkin oli se, että Iida antoi mun tänään lukea itselleen Koiramäkiä, jota olen pyytänyt häneltä koko loman ajan. Ilta tosin päättyi aivan valtaisaan väsyraivariin, jonka jälkeen neiti nukahti parissa minuutissa.

Nyt kun oikeat välipäiväarjet ovat alkaneet voin kertoa myös yhden etenkin Mikon hermoja kiristäneen yksityiskohdan siitä, kuinka kaikki tietenkin tapahtuu juhlapyhien aattona. Aaton aattona nimittäin meidän ulko-oven lukko meni rikki. Jos meillä ei olisi ollut terassin ovea, olisimme pysyneet oikein hyvin sisällä. Lukon sai nimittäin avaimella ulkoa päin auki, mutta ei sisältä päin. Lisäjännitystä asiaan toi se, ettei meidän tuulikaapin patteri lämpeä lainkaan ja Mikko pelkäsi sen jäätyvän. Niin kävi pari vuotta sitten yhdessä talonyhtiön asunnossa ja vesi kasteli lattiat olohuoneeseen saakka. Tänään on kuitenkin lukko korjattu ja huomenna tulee putkimies katsomaan patteria. Joten Mikkokin saa huokaista helpotuksesta. Minähän en koskaan ole osannut stressata pahemmin tällaisista asioista, vaan pienemmistä ja arkisemmista asioista, kuten erilaisten asioiden ilmoittamisesta hoitoon ajallaan jne.

Ja mitä vielä opin jouluna: ei kannata yrittää ottaa isoja pillereitä glögitilkalla, johon on laittanut mantelilastuja.