Tänään sen piti lähteä, mutta ei saatukaan konetta toimimaan. Puolipitkässä tukassa oli niin paljon massaa vielä, että lainasin koneen äiteeltä ja ajattelin, että Mikkohan sen ajelee pois. No ei siinä sitten käynytkään niin. Hiusten lähtemiseen on tietenkin liittynyt valtavasti ajatuksia. Mulla on aina ollut pitkä tukka, joten se kuuluu osaan identiteettiäni. Alusta pitäen on kuitenkin ollut selvä, että hiukset lähtee tässä tapauksessa, koska pään aluetta sädetetään. Ohjeissa on sanottu, että yleensä siihen menee 2 -3 viikkoa, joten hyvin olen aikataulussa ainakin (hoitoja kulunut 2 viikkoa ja 5 päivää, sädetyksiäkin 12 takana). Toisaalta, koska asian on tiennyt vääjämättömästi tulevan vastaan on sitä myös jo odottanutkin. Pipot eivät tosin ole valmiina niin kuin luulin ja suunnittelin, mutta saahan niitä kaupasta ja on tuossa kuitenkin aika monta lainapipoakin. Ompelukoneenkin otin takaisin kotiin pitkäaikaislainasta ja mullahan on paljon trikoita, joista joskus meinasin tehdä Iitulle vaatteita, joten kai sitä pari mösää saisi hurautettua kutomista pienemmällä vaivalla... Tai sitten ei. Katotaan nyt.
Pakko on myöntää, että nyt alkaa olla väsy. Sekä henkisesti että fyysisesti. Ei ne hoidot aivan tuosta vain menekään, vaikka onkologi kuinka olisi etukäteen niin arvioinut. Tänään en jaksanut kävelyllekään lähteä. Ja joudun ehkäpä kieltäytymään vieraistakin jonkin verran, vaikka ihanaa olisikin nähdä kaikkia, mutta kai sitä täytyy oppia tunnustelemaan omaa jaksamistaan. Niin vaikeaa kuin se onkin. Tänään meillä oli sairaalan järjestämän henkisen ensiavun kautta keskusteluapua yhdessä Mikon kanssa ja etenkin meidän jaksamisesta oltiin huolissaan. Ja alkaahan se olla molemmilla aika tapissa. Ja näitä Vaasan keikkojakin on vielä kuukaudeksi tiedossa.
Hyvää tänään on ollut se, että meillä oli yhteinen iltapäivä Mikon kanssa. Katsottiin leffaa ja torkuttiin. Eihän sen niin ihmeellistä tarvikaan olla. Sain aamulla myös kuminauhan ainoiden päälle mahtuvien farkkujen pulttuihin, jotka ovat olleet aivan liian pitkät. Jonkin verran hampaiden kiristystä se vaati kun juuri ennen lähtöä tein sitä, mutta nyt se on tehty. Aika hankala löytää aikaa, jotta saisi housut pestyä, kuivaksi ja vielä kunnostettua... Rapasia lahkeita kun on aika ikävä ommella.
Tänään on ollut myös herkuttelupäivä. Kaalilaatikko oli hyvää, toffeeta, vähän jätskiä leffan kanssa ja iltapalaksi on luvattu vohveleita... Aika kovat vatsakivutkin on ollut välillä, joten herkuttelu ei aivan ilmaista ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti