Vapaapäivä kaikille

Olen kovasti yrittänyt järjestää Mikolle yksinäistä vapaapäivää, sillä hän kaipaisi aina tasaisesti aivan puhtaasti omaa aikaa. Alunperin eilen piti olla SE päivä, mutta flunssan takia siirrettiin sitä tälle päivää, koska Mikolla oli tavoitteena tehdä aivan oikeastikin jotain omia hommia. No vapaapäivä järjestyi, mutta hommat jäivät tekemättä huonosti nukutun yön vuoksi. Kuitenkin kaikille taisi tehdä hyvää olla vähän omilla suunnillaan, niin jaksaa sitten taas paremmin yhdessä. Iida oli mummolassa ja minä kaverin kanssa vanhempieni talossa.

Elina piti minusta hyvää huolta tänään. Lähinnä istuskeltiin, juteltiin ja naurettiin. Nauru ainakin tekee aina hyvää. Käytiin me kävelylläkin ja läheisessä kaupassa, josta melkein muitettiin kaikki asiat, jotka olin kirjottanut kotiin unohtuneeseen listaan. Pitkästä aikaa kävin siis ulkokävelyllä ja askeltavoitekin ylittyi. Ikävä kyllä millään ei meinaa muistaa kävellä riittävän rauhallisesti, joten alun normaalivauhtinen meno melkein lopetti lenkin lyhyeen. Onneksi Elina hoksasi ehdottaa vauhdin hidastamista ja reissu onnistui suunnitelman mukaan. Kuitenkin kävely oli ilmeisesti kunnon äärirajoilla, sillä sen jälkeen oli aika väsähtänyt olo. Aika jännästi myös turvotus nousi silmiin niin, että katsetta oli hankala tarkentaa iltapäivän aikana. Näkö kuitenkin "parani", kun lähdettiin ulos pakkaseen Elinan viedessä mut kotiin.

Huomenna taas alkaa Vaasan reissut. Kolme päivää vain, joten eiköhän sen kestä. Ikävä kyllä vuoden vaihteessa nollaantuu jälleen kelataksikertymä, joten aloitan taas maksamaan omavastuita reissuilta.  Flunssa on edelleen tallella ja sekä räkää että limaa riittää. Mutta ei enää niin paljon, etten uskoisi pystyväni makaamaan hoitopöydällä pää tiukasti kiinni yskimättä ja tukehtumatta limaan. Flunssani ei varmaankaan tunnu niin pahalta myöskään siksi, että edelleen olen nukkunut yöni ihan kohtuullisesti ja viimeyönäkin pienellä puoli kuudelta otetulla lisäavulla vetäsin puoli kahdeksaan. Noin myöhään en yleensä ota avitusta, jotta aamupalalle ehtii ennen kahdeksaa. Törmäsimme kuitenkin keittiössä Mikon kanssa viideltä ja hän totesi nukkumisen mahdottomaksi, niin siirsin aamupalavastuun hänelle ja puuro olikin onneksi valmista ja sain syötyä ennen aamulääkkeitä. Toivotaan kuitenkin hyviä yöunia molemmille ensi yöksi.

Pitkän loman koosteena voisi todeta, että ilman sädehoitoa elämä on mukavampaa: energiaa on enemmän vaikka olisi flunssassa, päätä ei särje (jätin eilen ja tänään taustakipulääkityksen päiväpillerin ottamatta, mikä on mielestäni hyvä asia kun en kokenut tarvitsevani sitä), yhtään epikohtausta ei ole ollut, joten eiköhän niistäkin päästä kunhan säteet loppuvat kokonaan. No miinuksena ehkä voi pitää sitä, että kaikesta hyvästä innostuneena, en malta enkä muista levätä... Toisaalta onhan jonkun täytynyt Iidankin kanssa leikkiä...