2. kuurin 2. päivä, osa 2

Päädyin kirjoittamaan vielä toiseen kertaan tänään. Kuoro jäi väliin ja mummo tuli leikkimään Iitulin kanssa, joten tuntui mukavalta päivittää kuulumisia, kun kaikki ei mennytkään niin kuin suunnittelin.

Hain Iidan hoidosta rattailla, mutta jo mennessä totesin, että reissusta on tulossa aika rankka. Onneksi lähdin lyhintä reittiä kotoa hoitoon ja tietenkin palasimme samaa tietä. Reissu oli kuitenkin 3,1 km pitkä ja onneksi ei yhtään pidempi. Yllättävän paljo raskaampaa on työntää rattaita (tyhjiäkin) kävelysauvoihin nähden. Suunnitelmissa on kuitenkin huomenna mennä Mikon mukaan hakureissulle sauvojen kanssa, joten luottavaisesti uskon sen reissun olevan riittävän kevyt kolmannelle sytopäivälle. Ja onhan Mikko mukana, jolloin olo on jo sen vuoksi turvallisempi.

Haun jälkeen jäimme Iidan kanssa pihaan pyöräilemään ja keinumaan. Oma oloni muuttui huonommaksi pihassa ja jouduin pyytämään Mikolta sisältä pahoinvointilääkkeen. Ilmoitin samalla Sorja-siskolle, joka oli tulossa hakemaan minua, etten pystykään tulemaan kuoroon tänään. Mielestäni osoitin kerrankin järkevää ajattelua, enkä vain härkäpäisyyttä. Toki mietin sitäkin vaihtoehtoa, että otan lääkkeen, enkä kerro Mikolle mitään ja lähden vain kuoroon. Mutta kokonaisuuden kannalta on kuitenkin parempi myöntää, että olen sairas ja näinä viikkoina, kun joudun myrkyttämään elimistöäni, saattaa sillä olla sivuvaikutuksensa. Annoshan on nyt edellistä kertaa suurempi, joten sivuvaikutuksetkin saattavat olla voimakkaammat, vaikka toivoinkin tämän menevä yhtä kevyesti kuin edellisellä kuurilla. Ja periaatteessa kuuri toisensa jälkeen saattaa muuttua aina edellistä raskaammaksi, kun myrkkyä kertyy elimistöön.

Nyt on aikamoinen väsy ja tarkoitus olisi, että Mikko nukkuu ensi yön muualla ja minä kahdestaan Iidan kanssa makkarissa. Kyllä Iida varmasti saa mut hereille halutessaan, vaikka nyt kuinka väsyttäisi. Mikko tässä enemmän tarvitsee unta tällä hetkellä kuin minä. Etenkin kun Mikko on perjantaina lähdössä viettämään poikien mökkiviikonloppua ja minä saan nukkua vanhemmillani omassa huoneessani yksin alustavan suunnitelman mukaan.

Tänään täytyy vielä testata mehulinkoa ja toivoa, että saimme fiksattua tärinäongelman. Kyllä mua on ottanut päähän monitoimikoneostokseni, mutta toisaalta hankintaa tehdessäni en voinut tietää miten kaikki muuttuu. Kasvain oli silloin jo löytynyt, mutta en olisi voinut kuvitellakaan muutavani ruokailutottumuksiani näin paljoa lyhyessä ajassa. Silloin suunnitelmissa oli leipoa paljon pullaa ja sämpylöitä. En olisi voinut kuvitellakaan, että perehdyn ravintoasioihin näin paljon ja onnistun pääsemään irti sokerista vain paria kuukautta myöhemmin. Olin menossa hyvin perinteistä tietä luottaen moderniin lääketieteeseen ajattelematta, mitä itse voin tehdä auttaakseni itseäni. Onneksi heräsin siitä unesta. Oma elämänlaatu on tällä tavoin paljon parempi.