Aamu alkoi vetkuttelevan pikkutytön kanssa. Kun herätyskellon soimisesta on mennyt 5 minuuttia ennen kuin neito suostuu nousemaan sängystä ja 20 minuuttia ennen kuin ensimmäinen vaatekappale on päällä, on koko porukan hermot jo menneet. En tiedä pitääkö meidän alkaa nousta tuntia ennen lähtöä vai mikä tähän olisi ratkaisu. Ainakaan aamut eivät enää ole mukavia yhdessä tekemisen aikaa vaan tuskaa ja hampaiden kiristystä. Iida varmasti aistii sen, että äidillä on lyhyt pinna ja isäkin käy kierroksilla, että saa vietyä lapsen hoitoon.
Vanhemmat ovat jatkaneet keskenään kiukuttelua koko aamupäivän. Mikolla on taas pientä flunssan alkua, jolloin hän ei puhu lainkaan, joka taas ärsyttää minua. Tänään oli tarkoitus Mikon ja appiukon käydä mökillä, mutta yöllinen ajokeli muutti suunnitelmaa, mikä ehkä lisää Mikon huonoatuultakin. Minä taas olen ollut vain muuten pahapäinen. Ahdistaa ja surettaa tämä tilanne. Aina välillä on tunne, etten ole selviämässä tästä koetuksesta, vaikka eihän mulla tietääkseni ole mitään akuuttia hätää. Ehkäpä ensi viikolla oleva magneettikuvakin on alitajuisesti alkanut jännittämään, mikä vetää mielialaa hieman synkemmäksi. Kyllähän se pelottaa, onko päähän tullut uusia kasvaimia...
Nyt on taas vähän huonompi kausi meneillään. Mutta kyllä se tästä väkisinkin jälleen mukavammaksi muuttuu. En tiedä helpottaisiko oloa, jos tuntisi itsensä sairaaksi. Nyt kun vakavan sairauden lähinnä tietää ja hoidoista johtuen väsyttää, niin on vaikea mieltää itsensä taistelemassa elämästään. Ja kun väsyttää, tuntuisi niin helpolta ja mukavalta vain palata vanhoihin tapoihinsa mässyttämään leipää ja juustoa.
Käytiin me aamupäivästä kaupassa ja apteekissa. Yritin vähän kiinnitellä Iidan trulliasun osia toisiinsa huomista hoitotrullitusta varten, mutta saa nähdä kuinka ne toimii. Nyt olisi hyvä vielä vähän imuroida, mutta en tiedä onko se kuitenkin liikaa tälle päivälle. Kuoroon olen kovasti menossa, joten voimia pitäisi sinnekin säästellä.
Toivotaan, että mielialat hieman nousee itsekullakin ja Iitu olisi hoidon jälkeen piristysruiske niin kuin eilen. Ja toivottavasti kuorosta tulee paljon positiivista energiaa munkin iltaan.
Oli superihana nähdä taas sinua! Haluan antaa paljon voimiani sinulle ja halauksessa valutin niitä kehoosi, toivottavasti tunsit sen. Antaessa mitään ei vähentynyt, antaessaan saa! Ihanaa, että annat tunteiden tulla, ne kuuluvat kaikkien elämään. Voi, näemme vielä paljon!
VastaaPoistaMinna