Paluu arkeen

Eilisen auringonpaisteen jälkeen ulkona oli taas niin harmaata. Kävelykin jäi tekemättä ankean sään vuoksi, mutta sentään pihailtiin tunnin verran mm. jään rikkomisen merkeissä Iidan tultua hoidosta. Iida nautti vesileikeistä täysillä.

Harmaasta säästä huolimatta oma olo on ollut kuitenkin aivan kohdillaan. Olen pitänyt myös puhelnita normaalisti auki ja lukenut uutisia. Hieman vain on koko päivän väsyttänyt, vaikka yö oli hyvä. Olen miettinyt, että pitäisi varmaankin aloittaa laskemaan nukkumislääkeannosta, koska nostin lääkkeen määrän nykyiseen, kun kortisonia meni tupla-annos tämän hetkiseen tilanteeseen nähden. Ei ehkä siis ihme, että päivä on ollut nyt takkuisempi. Lisäksi silmissä oli outoa tunnetta, joka enteili selvästi epiä ja kesken ruokailun sainkin siirtyä sohvalle odottamaan nykinykikohtausta. Sitä toisaalta oli odotettukin ottaen huomioon viikonlopun tunnekuohut ja se, että kahtena päivänä olen lapioinut jäätä. Niska onkin aivan jumissa. Onneksi oireet tuntuvat nyt menneen ohi.

Mummolassa rauhallisesti nukkunut Iida nukkui taas kotona levottomasti, ja piti Mikkoa hereillä. Minähän en Iidan levottomuudesta koskaan mitään tiedä, vaikkei korvatulppia olekaan enää käytössä. Eipä toisaalta siinäkään järkeä ole, että molemmat vanhemmat valvovat, mutta sääliksi silti käy Mikkoa, kun hän ei pysty edes korvatulppia käyttämään.

Ensimmäisen kerran kun nousin yöllä veskiin, kaaduin jostain syystä makkarin lattialle. En oikein tiedä mitä tapahtui. Ilmeisesti kompastuin ja liukastuin, mutta lopputulos oli kuitenkin jalkojen pettäminen alta. Voisikohan aika reipas annos nukkumislääkettä tehdä olon alkuyöstä tokkuraiseksi... Täytyy todella pudottaa vaikka neljännes annosta tänä iltana pois. Luultavasti suositeltavaa on ajaa lääkettä alas vähitellen, kun se nostettiinkin vähitellen. Samalla näkee millainen vaste annoksen muutokseen tulee. Mutta pitkäkestoisena lääkkeenä aineen pitoisuus veressä luultavasti aiheuttaa sen, ettei muutos aivan äkkiä tunnu missään.

Lounaaksi tein oikein hyvää hedelmävihersmoothieta, jonka omalta osaltani pilasin vehnänoras- ja leväjauheilla. Vihannesvihersmothieissa jauheet eivät maistuneet, mutta hedelmäversioissa kylläkin. Sauvasekoittimella en vain pysty tekemään mössöjä kuin pehmeistä aineksista, joten vihannesversiot joutuvat odottamaan Kenwoodin kotiinpaluuta. Täytyy jauheet ottaa lääkkeeksi esimerkiksi veteen tai pieneen määrään omenamehua sekoitettuna. Muuten raakaruokailut ovat jääneet nyt selvästi vähemmälle ja viljatuotteita on mennyt aika paljon aiempaan nähden. Osittain asiaan vaikuttaa Kenwoodin poissa olo ja ehkä tässä hakee sitä tasapainoa eri ruoka-aineiden välillä. Myös kypsennetyn ja raa'an välille. Edelleenkin kunhan lisätty sokeri, puhdistetut vehnäjauhot ja kaikkein nopeimmat muut tärkkelykset pysyvät poissa. Ja lisää raakoja kasviksia mahdollisimman paljon ruokailuihin.

Tässä yhden annoksen ohje hyvänmakuiseen hedelmävihersmoothie versioon:

1 banaani
1/2 kiivi
1/2 appelsiini latattuna
1/4 sitruuna
1 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä (voi varmasti olla muutakin öljyä)
1 kourallinen pinaattia

Huomenna aion mennä ensimmäistä kertaa Sorjan harjoituksiin sitten lokakuun lopun. Itsestä alkoi tuntumaan siltä, että jos en nyt mene, niin en saa aikaiseksi koko keväänä, kun lähtemisen kynnys nousee. Olo on ollut sen verran hyvä viikonlopusta huolimatta ja uskon epinkin pysyvän poissa lämpöisellä pukeutumisella, että en ota saattajaa mukaan.

Ikävä kyllä Iidalle on taas noussut lämpöä, joten huomenna ei tarvitse kuvitella tekevänsä oikeastaan mitään ihmeempää. Tarkotus oli jotain pientä tehdä. Käydä edes kävelyllä, mutta voi olla hyväkin iltaa ajatellen, että päivä menee rauhallisesti niin jaksaa sitten paremmin Sorjan harjoituksissa.